Bestest film ever

Vappuna voi vaikka katsoa suosikeimman elokuvan ikinä. Niin ja itkeä ja nauraa yhtäaikaa.

Mickeybo and me on varmasti hauskinta, surullisinta, iloisinta ja onnellisinta mitä olen nähnyt. Ihastuttava elokuva. Brilliant.

Kaikkea sitä

Videosta tulee mieleen pikkuveli, joka 90-luvulla keräsi He-Man-tarroja tarra-albumiin.

Antidepressantteja

Irlantilaisen HALin samanniminen esikoislevy kuului olennaisesti elämäni kauheimpaan kesään. Paska työ, paska palkka, paskat säät, paska asunto, shit shit shit. HALin levy taisi olla lähestulkoon ainoa hyvä asia tuolloin. Ja koska melko samoissa tunnelmissa on mennyt muutamakin tovi viime aikoina, tuntuu luontevalta palata levyyn, joka joskus auttoi porskuttamaan siinä paskameressä, jonne tunsin uppoavani. Itse asiassa, jo levyn kansitaiteen näkeminen herätti toivonpilkahduksen, ha! So go, play the hits and feel better again.

Jotain kesäksi

Aion tehdä ensi kesän gradua tämän biisin tahtiin. Syökää te muut niitä mansikoita, minä teen kielitiedettä. 

Noch einmal

Wir Sind Helden. Ein bißchen bobdylanisch aber trotzdem etwas sehr sympathisches.

Broken heart and other disasters

Ei onnistanut tälläkään kertaa. Toiste sitten. Sitä rakkautta. It's just waiting for you.

Ne kuiskii kivoja juttuja sun korvaan

Päivän alkuun itsetuntobuustausta. Kukapa ei ensimmäiseksi aamulla haluaisi kuulla olevansa täydellinen.

Are you blue or are you blind?

Brittiläinen The Bluetones on yksi niistä yhtyeistä, joiden kohdalla en voi olla ihmettelemättä miksi kaikki ihmiset eivät ymmärrä bändin hienoutta? Miten joku voi ylipäänsä elää ja juoda aamukahviaan tietämättä yhtyeen olemassaoloa?

Yhtye julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1996. Expecting to Fly sai osakseen ansaitsemansa menestyksen, kun se hurrattiin albumilistan ykköseksi. Blimey! Itse olen omassa pienessä, listoja muodostavassa aivolohkon osassani lisatannut yhtyeen debyytin 1990-luvun albumeiden parhaimmistoon.

 

The Bluetonesin edellisestä levystä on vierähtänyt jo tovi, on siis ihastuttava aamu-uutinen kuulla, että brittipopin siloposket ovat pukeneet tuulitakkinsa ylleen ja uskaltautuneet studioon. 

Päivän morning gloryssa siis mukana The Bluetones. Slight Return on mahdollisesti yhtyeen suurin hitti ja poimittu Expecting to Fly -levyltä.

Otsikko The Bluetones: Are you blue or are you blind?

Tyttöjen ilta

Sain tänään taas huomata englannin kurssilla, että jotkut meistä vain ovat luonnostaan enemmän seinärisuja kuin esiintyjiä. Vaikka valmistauduinkin kielitieteelliseen presentationiin lähdekirjallisuuteen tutustumalla ja kuullun ymmärtämistäni kehittämällä, tunsin oloni kyllä aika onnettomaksi käytännön syistä erittäin ytimekkääksi ja pelkistetyksi jääneen PowerPoint-esitykseni edessä. Kurssin suoritettuani pyhitän englanninkielentaitoni popkulttuurin käyttöön. Love, love laa la laa. 

Anyways. Päivän traumakokemuksista toipuakseni päätin viettää illan parhaiden seurassa. Traumalääkitykseksi siis tyttöjen ilta. Kiitos viimeisestä, Lily ja Britta! 

I'm positive

Mielialan kohottaminen alkaa soittolistan vaihdoksella. Kuinka mieltä ylentävää materiaalia voi sisältää lista, joka kantaa Spotifyssa nimeä "Auttakaa nyt joku minua, helvetti"? Niinpä. Tänään kuitenkin toisin. 

I want to hear the beat of your heart

Ai juu, ja minä haluan kuulla beat of my heart vielä ensi elokuussa. Sen verran hienoa elämä varmasti on silloin.

Dan Abnormal

Damon Albarn on ollut minulle aina yksi suurista. Suurimmista. Vuosien ajan unelmapäivääni on kuulunut piknik Primrose Hillille Damon käsipuolessani.

Joka tapauksessa, hyvä aamu alkaa hyvällä aamulukemisella.

Says let's take a drive to Primrose Hill, it's windy there and the view's so nice (Blur: Holding on for Tomorrow)

Aurinko aurinko blaa blaa blaa

Ja tunnustusten aika. Tämä teksti ei kerro Ristosta, vaan Olavista.

Olavi Uusivirta on mielestäni ihastuttava tapaus. Oli jo silloin, kun sauhusi singlensä kannessa ostoskärryssä. Ynnä silloin, kun esiintyi parhaaseen katseluaikaan keskinkertaisen keskusteluohjelman juontajana pinni päässä. Zulu-Olavi.

Vuosia sitten satuin tamperelaiseen kapakkaan nuoren Olavin kanssa yhtäaikaa. Onnellista sinänsä, mutta muistan edelleen raivoisasti sen spontaanin surun, jonka koin, kun huomasin Olavin seurueineen poistuvan, yhtäkkiä. Olavi lähtee.

Koska en pääse Olavin kanssa preerialle, ja tuskin enää koskaan Telakallekaan, tyydyn uuden levyn kuunteluun. Voi, se on hyvä!

Otsikko: Olavi Uusivirta: Jenni (levyltä Preeria)

Blog that makes my everyday.

1000 Sparks

Tasavaltakunnassa kaikki hyvin. Siirsin tietokoneen keittiöön, enää ei aurinko paista liikaa. Ajanlasku alkoi tänään uudelleen. Uudet musiikit, uudet ajatukset ja uudet päänsisäiset maailmat.

Go girl, go.

You're not a ghost you're just a girl who lost hope

Paskin päivä ikinä. Päätin laittaa elämäni järjestykseen, mikä tarkoittaa aina itkua, raivoa ja itkuraivokohtauksia.

Huomenna ajanlaskun ensimmäinen päivä, nyt nollapiste. Why people don´t feel the same?

Otsikko ja lainaus: Idlewild - Hold on to Your Breath

Auringossa on lämmin, muuten on kylmä.

Oh no no. Desperately, hopelessly in love. Igen, igen och igen.

Kevät ja Kedsit, mikä pari

kuva

No more alrightiness.

pic  

But we're alright.

I want it, can I get it? I need it, can I have it?

 Yes, I can.

 Clarks Originals

I love Pete McKee, I love Northern Soul, I love modness,  I love britishness, I love desert boots, I love pop culture, I love these shoes. Pelottavaa, miten maailman söpöimpiin kenkiin löytyy AINA rahaa. Ja miten se söpöys ei tunnu ostamalla loppuvan.

Clarksin Desert Bootien kevään kuosin on piirtänyt brittiläinen taidemaalari/sarjakuvataiteilija Pete McKee, joka on tunnettu myös yhteistyöstään Oasiksen kanssa. McKeen  töiden teema pyörii usein populaarimusiikin ja -kulttuurin ympärillä, ispiraationaan omat nuoruusmuistot. Niinpä tämä McKeen Northern Soul -niminen special edition -kuvituskin on kunninaosoitus 60- ja 70-luvun brittiläisille nuorisokulttuureille ja muodille. Ovat vissiin jonkun muunkin mielestä ihanat.