Tulossa: Rubik - Solar

Varoituksen sananen: ensi viikolla ilmestyy yksi tämän vuoden hurjimmista levyhienouksista. Kaikien näiden tunne-elämän myllerryksessä elettyjen populaarikulttuurivuosien ja tunnekavalkadini äärimmilleen laajentaneiden pop-kokemusten tuomalla varmuudella uskallan kuvailla Rubikin pian ilmestyvää Solar-albumia mestaristason levyksi. Järjen parhaudellaan vienyt Law's of Gravity ei siis ollut onnenkantamoinen eikä Solar Death March (In Octaves) mikään hullun tuurilla napakymppiin osunut hutaisu. Solar on alusta loppuun tarkoin tähdättyä täysosumaa, jonka hurjimmatkin viritykset ja villeimmät kokeilut tuntuvat juuri oikeisiin kohtiin pystytetyiltä. Tässä muutama sananen levyn herättämistä ajatuksista.

Levyä läpileikkaa kirkas ja raikas, jollain tavalla sofistikoitunut tunnelma, joka saa toisinaan kappaleisiin tavoitetun leikkisän kaaosmaisuudenkin kuulostamaan hienovaraiselta ja arvokkaalta (esim. Chrisis Meeting At The Lyceum). Mennään, rytmitellään ja leikitellään musikaalisuudella, mutta ei sorruta hötkyilyyn tai sieluttomaan hilpeilyyn, vaan säilytetään salaperäinen vakavamielisyys. Kokeellisesti rokkaavanakin levy onnistuu tekemään kunniaa taiteenlajeista hienoimmalle: melodiakulkuja, torvia ja nostatuksia, jotka voisi siirtää popmusiikin manuaaleihin. Toisaalta sanat pop tai rock eivät millään onnistu kuvailemaan  sisältöä, jonka kilisevä ja koliseva soitinarsenaali, rytmileikittelyt sekä moneen taipuvat, teosmaiset kappaleet synnyttävät jokaisen biisin jälkeen kiehtovuudensekaisen ja innostuneen odotuksen: mitä seuraavaksi? Levy pitää kuulijan otteessaan ja jopa ne pari turtumista herättelevää suvantovaihettakin kääntyvät lopulta voitoksi: juuri kun Not A Hero -kappale alkaa kuulostaa puuduttavan kokeelliselta, imaisee sen viime minuutilla tapahtuva ryhdistyminen kuulijan taas mukaansa. Yksi levyn hienoimmista hetkistä.  Tuota imaisua sitten huomaakin seuraavilla kuuntelukerroilla oikein odottavansa.

Yksittäisistä kappaleista oma suosikkini on edelleen Laws Of Gravity, joka myös tässä kontekstissa onnistuu kierrättämään niitä jo aiemmin talvella koettuja kylmiä väreitä. Aikamoiseen pyöritykseen eilen illalla päätyivät myös levyn aloittavien torvien jälkeen käyntiin pärähtävä World Around You, josta löytyy täydelliseen kevät-/kesä-biisin sopiva hyväntuulinen ja eteenpäin kannustava poljento, sekä kivasti jammaileva Sun's Eyes. Yksi levyn ehdottomista helmistä on myös Chrisis Meeting At The Lyceum –kappale, joka onnistuu viemään minut jonnekin lasten puhallinorkesterifestivaalien ja piirrettyjen elokuvien satumaiseen maailmaan. Myös tässä kappaleessa Artturi Tairan ääni satuilee lempeämmin ja lämpimämmin kuin Lasse Pöystin konsanaan. Levyn päättävän The Dark Continent –kappaleen ja sen uljaiden torvien jälkeen on sellainen olo, että levyllä on yksinkertaisesti niin paljon kaikkea löydettävää ja mahdollista tykättävää, että sitä on pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan.

Toisaalta Solar kuulostaa kovin Rubikilta, toisaalta hetkittäin tulee olo, että käsissä on jotain, mitä ei ole kuullut ennen - tai ainakaan pitkään aikaan. Jos Solar ei tänä vuonna ole se levy, joka tekee suomalaisen musiikkiyleisön tyytyväiseksi niin sitten ei kyllä mikään. Jos haluat tukea kotimaista taideteollisuutta, unohda Converse ♥ Marimekko -tennarit ja sijoita lanttisi sen sijaan tähän. Ne ovat onnenlantteja kuulkaas ne! 

Solar ilmestyy 23.3.2011
Lataa Solar Death March (In Octaves) -kappale täältä.

Hups, muutamasta sanasesta tulikin essee.

Havahtumisia

Kun itse on taipuvainen jumittamaan joko a) uuden brittipop-jumalan etsintöihin b) vanhojen sellaisten haikailemiseen, c) Beady Eyen napakympin, mahtavan The Rollerin luukuttamiseen tai mikä pahinta, d) negistelyyn, on hyvä, että blogimaailmasta löytyy sellaisia poikia kuin Tomi ja Antti, jotka muistuttavat, että onni voi löytyä oman maan mansikoistakin. Ja muualtakin kuin sen oman samaa vanhaa (mustavalko)filmiä suoltavan pään sisältä. Myönnän, olisi saattanut suhahtaa Rubikin kimmallus multa tällä kertaa muuten ohi, sen verran valveutumaton jumittaja olen viime aikoina ollut. Nyt on kuitenkin uusi rytmi elämässä: joka toinen tätä, ja vain joka toinen sitä The Rolleria.

Levylautasella: Neufvoin ja British Sea Power

Viime päivät levylautasellani ovat viihtyneet kaksi ep:n mittaista uutuusjulkaisua: kuopiolaisen Neufvoin-yhtyeen Fake Musket EP sekä ikisuosikin, brightonilaisen British Sea Powerin Zeus. Sen verran suurella sydämellä olen molempia kuunnellut, että sananen tänne tuntuu olevan paikallaan.
 

Neufvoinin järjestyksessä toinen julkaisu, Fake Musket EP ilmestyi kuun alussa. Jonkinlaisen kotimaisen indie-lupauksen kunniakkaan viitan vuoden takaisella Robokop-ep:llään harteilleen saanut poppoo onnistuu viimeisimmällään tuomaan ainakin minun elämääni palasen parempaa syksyä.

Vaikka Fake Musket on biisimateriaaliltaan yllättävän monipuolinen parikymmenminuuttinen, muodostaa se varsin koherentin kokonaisuuden. Laulaja Anssi Neuvosen herkkä, mutta samalla lämmin ääni toimii yhtä valloittavasti niin kokonaisuuden aloittavan The Wooden Barrel Band -kappaleen marssirytmien, Kero Lantern -kappaleen irrottelevan kertosäkeen kuin Drunken Captain -biisin diskotwistinkin tahtiin. Siinäpä muuten laulu, jonka ainakin minä pistäisin jokaisen emännöimäni tanssi-iltaman soittolistalle. 

Kerrassaan ihastuttavaksi kokonaisuudeksi osoittautuvan ep:n aarre on kuitenkin Polar Song, jonka äärimmäisen valloittava ja paikoin jopa juhlava tunnelma luo kohta koittavalle talvihorrokseen vetäytymiselle aikamoisen kauniit puitteet. We can't control the time  from inside this sand clock, oh, we all want to escape. Oih, ehkä olen helppo tapaus, tai ehkä tämän äärellä vain on mahdotonta olla muuta kuin myyty. 

Fake Musketin tuottajana on häärinyt Rubikista tuttu Artturi Taira. Vaikutteikseen yhtye nimeää sellaiset tunnelmilla leikittelijät kuin Broken Social Scene, Efterklang ja Sigur Rós. Itse uskallan veikata yhtyeen tuovan iloa ja onnea myös nille, jotka haikailevat Sister Flon perään. Neufvoin onnistuu kuulostamaan äärettömän herkältä ja aistikkaalta,  mutta silti todella skarpilta ja ryhdikkäältä. Vau! Kyllä näiden muskettien lyömien rytmien tahtiin kelpaa marssia kohti kaamosmasennusta! 

Marssirytmejä tarjolla Tampereella nyt perjantaina 22.10 Doriksessa Lost in music -tapahtuman yhteydessä, Helsingissä 9.12 Helatorstai-klubilla. Sinne sinne!

Viikon toinen levyhankinta on siis British Sea Powerin parisen viikkoa sitten ilmestynyt Zeus-ep. Tuo ei ehkä ole se levy, jolla Bristish Sea Poweriin rakastutaan, mutta tällaiselle yhtyeeseen jo hurmaantuneelle ep käy vuosia sitten vannotun vihkivalan uusijasta. Levyltä löytyvät kaikki ne syyt, mitkä tekevät yhtyeestä totaalisen rakastettavan: Yanin ja Hamiltonin kotoisasti hyvän ja huonon laulun rajoilla lipuvat vokaalit, eeppiset kitarat, mietityttävät lyriikat ja miellyttävät melodiat.

Zeus vaikuttaa päällisin puolin aika haastavalta kuunneltavalta: seitsemästä kappaleesta koostuvan ep:n aloittava nimikappale ja sitä seuraava kaihoisan kaunis Cleaning Out The Room on molemmat venytetty seitsemän minuutin teosmittaan. Vähemmän haastavista pop-hetkistä vastaavat Can We Do It? -rykäisy ja kilisevän koliseva Mongk, jotka inspiroivat sellaiseen rauhattomaan sekoiluun, johon heittäytymistä jopa tällainen tyynen rauhallinen tunnelmoija silloin tällöin kaipaa.

Ep:n virallisesta hämmennyksestä vastaa setin päättävä kW-h, joka toivottavasti ei enteile alkuvuodesta ilmestyvän täyspitkän linjaa: hämmentävän epä-BSP-mäinen (huh) kappale, vaikka kyseessä onkin yhtye, joka on sen verran monesti hämmästyttänyt, ettei enää oikeastaan pysty hämmästyttämään lain. Yhtye on uransa aikana kuitenkin tehnyt kutakuinkin kaikkea sitä, mitä indie rock -määritelmän sisällä ylipäänsä voi tehdä.

Joka tapauksessa Zeus on varsin näpsä kokonaisuus, joka pitää ainakin tällaisen fanin tyytyväisenä taas hetken, ainakin siihen tulevaan pitkäsoittoon asti. Omasta mielestäni British Sea Power on edelleen parhaimmillaan sellaisissa häpeilemättömän mahtipontisiksi kasvavissa teoksissa, joita oma BSP-suosikkini, vuoden 2008 Do You Like Rock Music? -levy on pullollaan. Siksi nimikappale Zeus saa liikuttaa minua tulevien loskakelien läpi.