Hankin Spiritualizedin jo muutama viikko sitten ilmestyneen viimeisimmän pikkuisella viiveellä, muiden olennaisten vappuostosten yhteydessä. Reilun viikon verran
Sweet Heart Sweet Light on tuntunut ainoalta oikealta musiikkivalinnalta.
Parasta albumissa - ja Spiritualizedissa yleensä - on se, että se kuulostaa äärimmäisen todelliselta. Jason Pierceä kuunnellessa ei jää epäilystäkään siitä, etteikö mies todella tarkoita sitä, mitä laulaa. Jokainen elämän, kuoleman ja hengellisyyden ympärillä pyörivä lyriikkapätkä tuntuu siltä, että siihen on paketoitu se, mitä Pierce ajattelee, tuntee ja kokee for real. Hmmm, ehkä ne kaikista vaikuttavimmat pophetket ihan oikeasti kumpuavat aina jonkinlaisesta elämäntuskasta.
Niille, jotka ovat vaikkapa tämän blogin kautta tutustuneet mielenmaisemaani tuskin tulee yllätyksenä se, että suosikkikappaleeni levyllä ovat Too Laten ja So Long You Pretty Thingin kaltaiset melankoliaan taivuttelevat kaunottaret.
Niille, jotka ovat vaikkapa tämän blogin kautta tutustuneet mielenmaisemaani tuskin tulee yllätyksenä se, että suosikkikappaleeni levyllä ovat Too Laten ja So Long You Pretty Thingin kaltaiset melankoliaan taivuttelevat kaunottaret.
