Varoituksen sananen: ensi viikolla ilmestyy yksi tämän vuoden hurjimmista levyhienouksista. Kaikien näiden tunne-elämän myllerryksessä elettyjen populaarikulttuurivuosien ja tunnekavalkadini äärimmilleen laajentaneiden pop-kokemusten tuomalla varmuudella uskallan kuvailla Rubikin pian ilmestyvää Solar-albumia mestaristason levyksi. Järjen parhaudellaan vienyt Law's of Gravity ei siis ollut onnenkantamoinen eikä Solar Death March (In Octaves) mikään hullun tuurilla napakymppiin osunut hutaisu. Solar on alusta loppuun tarkoin tähdättyä täysosumaa, jonka hurjimmatkin viritykset ja villeimmät kokeilut tuntuvat juuri oikeisiin kohtiin pystytetyiltä. Tässä muutama sananen levyn herättämistä ajatuksista.
Levyä läpileikkaa kirkas ja raikas, jollain tavalla sofistikoitunut tunnelma, joka saa toisinaan kappaleisiin tavoitetun leikkisän kaaosmaisuudenkin kuulostamaan hienovaraiselta ja arvokkaalta (esim. Chrisis Meeting At The Lyceum). Mennään, rytmitellään ja leikitellään musikaalisuudella, mutta ei sorruta hötkyilyyn tai sieluttomaan hilpeilyyn, vaan säilytetään salaperäinen vakavamielisyys. Kokeellisesti rokkaavanakin levy onnistuu tekemään kunniaa taiteenlajeista hienoimmalle: melodiakulkuja, torvia ja nostatuksia, jotka voisi siirtää popmusiikin manuaaleihin. Toisaalta sanat pop tai rock eivät millään onnistu kuvailemaan sisältöä, jonka kilisevä ja koliseva soitinarsenaali, rytmileikittelyt sekä moneen taipuvat, teosmaiset kappaleet synnyttävät jokaisen biisin jälkeen kiehtovuudensekaisen ja innostuneen odotuksen: mitä seuraavaksi? Levy pitää kuulijan otteessaan ja jopa ne pari turtumista herättelevää suvantovaihettakin kääntyvät lopulta voitoksi: juuri kun Not A Hero -kappale alkaa kuulostaa puuduttavan kokeelliselta, imaisee sen viime minuutilla tapahtuva ryhdistyminen kuulijan taas mukaansa. Yksi levyn hienoimmista hetkistä. Tuota imaisua sitten huomaakin seuraavilla kuuntelukerroilla oikein odottavansa.
Yksittäisistä kappaleista oma suosikkini on edelleen Laws Of Gravity, joka myös tässä kontekstissa onnistuu kierrättämään niitä jo aiemmin talvella koettuja kylmiä väreitä. Aikamoiseen pyöritykseen eilen illalla päätyivät myös levyn aloittavien torvien jälkeen käyntiin pärähtävä World Around You, josta löytyy täydelliseen kevät-/kesä-biisin sopiva hyväntuulinen ja eteenpäin kannustava poljento, sekä kivasti jammaileva Sun's Eyes. Yksi levyn ehdottomista helmistä on myös Chrisis Meeting At The Lyceum –kappale, joka onnistuu viemään minut jonnekin lasten puhallinorkesterifestivaalien ja piirrettyjen elokuvien satumaiseen maailmaan. Myös tässä kappaleessa Artturi Tairan ääni satuilee lempeämmin ja lämpimämmin kuin Lasse Pöystin konsanaan. Levyn päättävän The Dark Continent –kappaleen ja sen uljaiden torvien jälkeen on sellainen olo, että levyllä on yksinkertaisesti niin paljon kaikkea löydettävää ja mahdollista tykättävää, että sitä on pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan.
Toisaalta Solar kuulostaa kovin Rubikilta, toisaalta hetkittäin tulee olo, että käsissä on jotain, mitä ei ole kuullut ennen - tai ainakaan pitkään aikaan. Jos Solar ei tänä vuonna ole se levy, joka tekee suomalaisen musiikkiyleisön tyytyväiseksi niin sitten ei kyllä mikään. Jos haluat tukea kotimaista taideteollisuutta, unohda Converse ♥ Marimekko -tennarit ja sijoita lanttisi sen sijaan tähän. Ne ovat onnenlantteja kuulkaas ne!
Solar ilmestyy 23.3.2011
Lataa
Solar Death March (In Octaves) -kappale
täältä.
Hups, muutamasta sanasesta tulikin essee.
