Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Captive Hearts. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Captive Hearts. Näytä kaikki tekstit

28.6.2011

Kesäbiisi: The Captive Hearts - Believin' Love

Yksi viime syksyn uusista suosikkikappaleistani oli brittiläisen The Captive Heartsin suloinen Humming Bird. Wiganilaisyhtye julkaisi biisin nimeä kantavan kolmen biisin digitaalisen ep:n syyskuussa, minkä jälkeen siirtyi studioon työstämään debyyttiään.

Nyt levynteko on ilmeisesti siinä vaiheessa, että on aika väläytellä, mitä on talvella saatu aikaiseksi. Ensimmäinen single Believin' Love ilmestyy heinäkuun 11. päivä ja kuulostaa tältä:


Taytyy tunnustaa, että vielä parilla ensimmäisillä kuuntelukerralla kappale ei kyllä tehnyt samanlaista vaikutusta kuin hiljaiseksi vetänyt Humming Bird. Eilen oli kuitenkin ehkä ensimmäinen oikeasti kesältä tuntunut päivä, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että vuorokausi ensikuuntelun jälkeen Believin' Love on tänä kesänä ensimmäinen oikeasti kesäbiisiltä tuntuva kappale. Kovasti ihana.

Erityisen hienoa The Captive Heartsissa on minusta se, että vaikka yhtyeen julkaisujen laskemiseen ei paljoa sormia tarvita, on se silti onnistunut mudostumaan tunnistettavaksi ja muista erottuvaksi. Varmaankin pitkälti Mark Frithin persoonallisen lauluäänen ansiota, että yhtye kuulostaa taas, varsin simppelistä kappaleesta huolimatta jännittävältä ja kiinnostavalta itseltään - tai ainakin aina silloin, kun se ei kuulosta The La´silta tai The Coralilta.

21.2.2011

The Captive Hearts, The La's, The Young Veins ja moni muu

And again, and again, and again. Kirjoitin brittiläisestä The Captive Hearts -yhtyeestä viime kesän lopussa, The Hummingbird -ensivideon ilmestymisen aikoihin. Ja kirjoitan jälleen. Koska viikonlopun HAL- ja The Thrills -maratoonien jäljiltä suorastaan janoan aurinkoa, rannikkoa ja täydellisiä pop-melodioita. 

Siinä missä HAL ja etenkin The Thrills soivat super paljon Kaliforniaa, voi The Captive Heartsissa kuulla myös aimo annoksen Liverpoolia, tai oikeastaan The La's-yhtyettä. Tuosta assosiaatiosta lienee syyttäminen laulaja Mark Frithin ääntä, jossa on minusta sellainen pieni Lee Mavers -soundi. Wiganista tuleva yhtye julkaisi syksyllä Hummingbird-ep:n, joka on juuri nyt taas ajankohtainen, koska on vihdoin kuultavissa myös Spotifyssa. Ep:ltä löytyy kaksi totaalisen ihanaa biisiä - Hummingbird ja The Byrds-vaikutteinen Set My Soul On Fire - sekä yksi ihan kiva kipale, Daniella. Tällä hetkellä yhtye keikkailee enemmän kuin satunnaisesti ja suunnittelee karkaavansa studioon uuden singlen äänittelyyn. Auringon ja rannikon lisäksi janoan tietysti yhtyeen debyyttilevyä. Bitte!

Joku saattaisi tuon Hummingbird-videon perusteella tehdä hätäisen johtopäätöksen, että tämän pop-esteetikon fanitus perustuisi ulkomusiikillisiin seikkoihin, yhtyeen äärimmilleen jalostettuun brittiläiseen pop-kauneuteen. Wrong. Tähdennän siis, että en valinnut yhtyettä ihastumisen kohteekseni noiden kampausten perusteella. Öööö, vaan koska laulu on ihana!


Lisää silmää korvaa miellyttävää Captive Heartsia yhtyeen YouTube -kanavalla

Koska popmusiikissa on paljon kyse vaikutteista ja kuulostaa vähän niinku -jutuista, en minäkään välttynyt viikonloppuna assosioaatioilta. Paljastan oman ajatusketjuni, jonka tuo muutaman päivän takainen HAL-fiilistely ja sen kommentit käynnistivät. Ja hei, tätä mindmapiä saa täydentää kommenttiboksiin.

HAL - The Thrills - The Byrds - Beach Boys - The Captive Hearts - The La's - The Bees - The Morning Benders - The Young Veins - HAL   






Retroilussa on aina vähän vaarana se, että yhtyeen yhteydessä nostetaan esiin sana pastissi - kuten vaikka eräs lukija The Beesin Free The Bees -albumista puhuessaan teki. Yhtyeen Chicken Payback -kappaleen pelastaa totaaliselta pastissilta varmaankin siitä tehty video. Mutta mites tuo The Young Veins -yhtyeen viime vuotinen pikkuhitti Take A Vacation? Nii-in. No, on se silti kiva! Taitavasti ja ilmeisen tarkoituksellisesti toteutettu.



28.8.2010

Uutta kivaa: The Captive Hearts

Tämän syksyn miellyttävin poppoo tulee Wiganista, samaisesta kaupungista, jonka juniorijoukkueen riveissä Richard Ashcroft jalkapalloili ennen kuin lahjoitti egonsa popmusiikin käyttöön. The Captive Hearts on sellaista musiikkia, jolle minun elämässäni on aina tilaus: kuolematonta brittipoppia.


Yhtye jatkaa siitä, mihin The La's 1990-luvun alussa jäi. Itse asiassa Hummingbird, syyskuussa julkaistava ensisingle, voisi varsin hyvin olla lähtöisin Lee Maversin kynästä. Hmmm, entäs Set my soul on fire sitten? No, se on vähintäänkin kunnianosoitus The Byrdsin Turn! Turn! Turn! -klassikolle. 

Toivottavasti tätä tulee pian lisää. Esimakua tulevasta löytyy yhtyeen MySpacesta. Tykkään niin, että en kestä!