Tällainen vähän hämmentävä valinta perjantai-biisiksi. Ei todellakaan mikään kovin ajankohtainen biisirakkaus, vaan lähinnä sellainen aika ajoin mieleen pompsahtava muisto menneisyydestä. Toimii kuitenkin jostain syystä juuri tänään.
Niin se vain on, että joskus tulin eläneeksi elämää, jossa Billy Corganin genrerajoja ylittävä charmi sai nuo raivostuttavat kitaratkin kuulostamaan taivaalliselta. Kaikkea sitä. Post-Smashing Pumpkins -muistoja siis, supergroup Zwanin ainokaiseksi jääneen Mary Star of the Sea -levyn ensimmäinen single Honestly, hiuksettomien miesten taikavoima, talvinen Lontoo vuonna 2002 ja joo se, nuoruus.
Niin se vain on, että joskus tulin eläneeksi elämää, jossa Billy Corganin genrerajoja ylittävä charmi sai nuo raivostuttavat kitaratkin kuulostamaan taivaalliselta. Kaikkea sitä. Post-Smashing Pumpkins -muistoja siis, supergroup Zwanin ainokaiseksi jääneen Mary Star of the Sea -levyn ensimmäinen single Honestly, hiuksettomien miesten taikavoima, talvinen Lontoo vuonna 2002 ja joo se, nuoruus.
