Oi oi, tämä on ihana! Vaikka kuulostaakin vähän kesäbiisiltä. (Jep, hyi kesä.)
Mutta mutta, onko joku ehtinyt ottaa kokonaisuudessaan haltuun The Maccabeesin kuukauden ikäisen uutukaislevyn? Mulla on tämä yksi vuoden tapauksista vielä kokematta, hups. No, onko se misthään kotosin?
Kyllä The Maccabees pelikaaneineen ainakin minun korviini soipi yhtenä tämän hetken mielenkiintoisimpana kitarayhtyeenä.
Brightonilaisia on veikkailtu brittiläisessä musiikkimediassa vuoden 2012 isoksi jutuksi. Kyllähän lopullinen läpimurto olisi vähintäänkin kohtuullinen palkinto yhtyeelle, joka on kuitenkin ehtinyt jo tehdä kaksi kovasti kivaa albumia. Toivotaan nyt siis, että suuri yleisö vihdoinkin päättäisi tämän uuden albumin myötä ottaa yhtyeen vakavasti. Pelican-single ilmestyy 1. tammikuuta, Given To The Wild -albumi tammikuun yhdeksäs.
We are very pleased to announce our third album ‘Given To The Wild’ will be released on January 9. (http://themaccabees.tumblr.com/)
No vihdoin! Brightonilaisyhtyeen kolmas albumi on tehnyt tuloaan jo hyvän tovin. Tuntuu siis huojentavalta, että käsittämättömän kivan Wall of Arms -albumin seuraajan ilmestymispäivästä voi vihdoin tehdä tarkan kalenterimerkinnän. Siitäkin huolimatta, että raksin joutuu tekemään vasta kuukausien päähän.
Liki kolmen vuoden mittaiseksi venyvä levynilmestymistauko tuntuu tässä hektisessä ajassa ikuisuudelta. Jos yhtye ei pukkaa täyspitkää vähintään joka toinen vuosi, heräävät epäilyt yhtyeen sisäisistä musiikillisista erimielisyyksistä ja odotukset menestyslevyä seuraavasta flopista.
The Maccabees onnistui kahdella ensimmäisellä levyllään kuulostamaan onnistuneesti sekä ajattomalta popilta että ajanhermoilla porskuttavalta indieyhtyeeltä. Vaikka sekä vuoden 2007 debyytti Colour It In että pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Wall Of Arms sivuavatkinInterpol- ja Editors-henkisiä, 2000-lukua vahvasti leimaavia indieihanteita, ei yhtye päädy kuulostamaan pelkältä aikansa tuotteelta, menestyksekkäällä indiekaavalla tuotetulta malliesimerkiltä, vaan on loppujen lopuksi yllättävän moneen kykenevä.
No, olipa The Maccabeesin resepti muutaman kuukauden päästä ilmestyvällä levyllä mikä tahansa, olen minä ainakin tästä odotuksen onnesta soikeana. Todennäköisesti luvassa on nimittäin tavalla tai toisella toimivaa popmusiikkia. Uutta materiaalia vartoillessa vanhaa, hyväksi todettua.
Sekä Pulp että The Maccabees ovat tänä vuonna taas sillai vähän niinku ajankohtaisia. The Maccabees toivottavasti/ilmeisesti/todennäköisesti julkaisee kuluvan vuoden aikana kolmannen levynsä, josta toivottavasti/ilmeisesti/todennäköisesti tulee vähintään yhtä kiva kuin edeltäjänsä, vuoden 2009 The Wall Of Arms. Pulp taas olisi tämän tytön tarkoitus nähdä yhdellä yhtyeen come back -keikalla, nimittäin elokuussa Oslossa Øyafestivalenin lavalla.
