Jotain uutta: Janice Graham Band

Olen jo kertaalleen nostanut manchesteriläisen Janice Graham Bandin esiin yhtenä mielenkiintoisimpana uutena yhtyeenä. Mutta koska yhtye ei vieläkään ole julkaissut debyyttiään, luokittelen sen toistamiseen "Jotain uutta" -otsikon alle sopivaksi. Kimmoke tähän tekstiin syntyi tästä YouTubessa pyörineiden pätkien rinnalle vihdoin ilmestyneestä kokopitkästä videoisesta. 

Tavallaan JGB on aika jännittävä yhtye. Tällaista musiikkia kun ei monikaan uusi yhtye lähde tekemään. Funk-indie-ska-mitälie, eikä The Specials -vaikutteita ole peitelty, korkeintaan pikkuisen modernisoitu.  Jännittävyyttä lisää myös se, että yhtyeen jäsenet ovat vielä totaalisen junioreita.

Aimmin blogin kommenteissa on epäilty yhtyeen kykyä olla uskottava. Niin, en itsekään oikein osaa vielä päättää, tykkäänkö vai enkö. Rakastunut en edelleenkään ole, vaikkakin kiinnostunut kuulemaan, mitä tästä tulee.

Nouseeko lukijoilta peukkuja?

Perjantai-biisi: Lily Allen - Knock 'Em Out

Rrrrrakastan Lily Allenia ja erityisesti tyttöidolini Alright, Still -debyyttiä. Siinäpä vasta levyllinen hyvänmielen musiikkia! Kesäisen viikonlopun seuraksi mainiosti istuvaa albumia edustaa hyvin tämä Mike Skinner -henkinen Knock 'Em Out, soikoon se siis viikonlopun tunnarina. Ihanan voimaannuttavaa! Perjantai, vau!

Jotain uutta: The Broken Vinyl Club

No, ei ihan upo uutta, mutta melkein! Walesiläinen The Broken Vinyl Club nimittäin julkaisi ensialbuminsa jo viime lokakuussa, ja viimeisimmän singlensäkin jo kolmisen kuukautta sitten. Mutta koska itse havahduin yhtyeen hienouteen vasta tovi sitten, esittelen sen uutukaisena. 

Acid Jazz Recordsille levyttävän (yleensä hyvä merkki) yhtyeen touhussa kuuluvat vahvat 60-lukuvaikutteet. Yhtyeen nimi onkin nostettu toistuvasti esiin uusista mod-yhtyeistä puhuttaessa. Vertailukohtaa yhtyeen tekemisiin on haettu ainakin The Beatlesin, The Kinksin ja The La'sin tuotannosta - moderni klassinen brittyhtye siis, ja aina habitusta myöten. Itse puhun mielelläni The Broken Vinyl Clubin kanssa samassa lauseessa kotimaisesta The Casbahista ja tietty ihan vastikäänkin hehkutetusta The Moonsista.

Mainitsemisen arvoista lienee vielä se, että Liam Gallagher ja Alan McGee ovat tunnustautuneet faneiksi.

Niin, Miia ja Liam tykkäävät, tykkäättekös te?

Suosittelen tutustumaan ihan koko levyyn. Jos ostaminen kirpaisee, voi sen tarkastaa Spotifyssa.

Perjantai-biisi: The Farm - All Together Now

Tätä katsellessa ja kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä, miksi tällaista ei tehdä enää. Tai jos joku jossain tekee, niin kertokaahan, hyvät ihmiset!

Perjantai tuntuu taas jotenkin ihan parhaalta: Oulusta etelänlomalle saapunut pikkuveli, The Farmin kokoelmalevy, Menolippu, keikka. 

facebook.com/Imhappytobeheretonight

I'mhappytobeheretonight löytyy nyt myös Facebookista. Tykkää jos tykkäät, tarjolla info uusista blogimerkinnöistä, blogiin päätymätöntä ajatustenjuoksua, popmusiikin turmelemia statuspäivityksiä ja kurkistuksia blogin kulisseihin.

The Casbah ja Flowers-video

Tämän viikon aarre on ehdottomasti kotimaisen pophelmen The Casbahin uusi video. Flowers-kappaletta kuunnellessa ja katsellessa tulee hirvittävä hinku sitoa paisley-huivi kaulaan, vetää Lennon-lasit päähän ja kulkea paikalliseen puhumaan Gallagher-veljesten hienoudesta. Oasis-kitaroista, Liamin tamburiinista, Noelin laulunkijoitustaidoista, Beady Eyen tyylikkäästä retroilusta. Sillä muun muassa noiden elementtien pariin Flowers videoineen ainakin minut usuttaa.

Huikea kappale ja tyylikkäästi sen välittämiä 60- ja 90-luvunsekaisia mielikuvia tukeva visualisointi. Popmusiikkia parhaimmillaan.

Videon lisäksi yhtye on ihan pian mahdollista nähdä myös livenä, kun  se yhdessä mainion  Big Wave Ridersin kanssa ottaa osaa huomenna perjantaina HIKI-klubiin. Lavalla siis hieno parivaljakko, kaikki huomenna Gloriaan! Kera paisley-huivin tai ilman.

HIKI!-Klubi @ Kulttuuriareena Gloria

BIG WAVE RIDERS (23.15), THE CASBAH (22.15) & PASA DJ-SETTI

21:00 - 02:00

Liput 8e

Facebook-event

(Tyyli-)idoleita: Steve Mason

Ex-Beta Band -keulamies ja nykyinen sooloartisti Steve Mason näyttää siltä kuin olisi kävellyt lavalle suoraan katsomosta, mutta kuulostaa siltä kuin piilottelisi selkänsä takansa ruusupuskaa ja suklaarasiaa. Huligaanihabitus yhdistettynä sielua hellivään lauluääneen synnyttää kiehtovan ristiriidan, jota on ilo sekä katsoa että kuunnella. Upea artisti ja tyylikäs pukeutuja, jonka tennari- ja tuulitakkikokoelmat herättävät tässä tytössä ihailua. 

Masonia kuunnellessa tulee kyllä kiittäneeksi luojaa siitä, että agressiivisten kannattajalaulujen sijaan saamme kuulla tämän lädin suusta kuulasta ja herkkää popmusiikkia. Vau.

Marmalade Sky - Time To Listen -ep

Jee jee jee! Marmalade Sky tulee taas.

Väläyttelin viime kesänä täällä pariinkin otteeseen suosituksia tästä uudehkosta brittiyhtyeestä. Poppoolta oli tuolloin ilmestynyt British Boy -nimeä kantava ep ja komea video I'm A Fool -kappaleesta. Sen verran kova kiinnostus yhtyettä kohtaan tuon materiaalin pohjalta heräsi, että jonkinasteisen odotuksen juuri ilmestynyt Time To Listen -ep päättää.

Ja kyllähän yhtye taas kovasti edukseen esiintyy. Suosittelen ainakin kaikille niille perinteisen ja hyvällä tavalla suoraviivaisen brittirockin ystäville, jotka tuskailevat nykymusiikkia toisinaan vaivaavan liiallisen kikkailun kanssa. Ja muillekin tietty. Jos ei musiikki uppoa, niin tyylikästä yhtyettä ainakin kelpaa katsoa. Kolmen kappaleen ep löytyy kokonaisuudessaan myös Spotifysta. Ja onhan siellä pari aiempaakin julkaisua.

Kaksi aiempaa Marmalade Sky -tekstiä löytyy täältä ja täältä. Mod-esteetikot ainakin viihtyvät, lupaan!

Blue Moon

Tarkoitus oli kirjoitella ihan vain musiikista, mutta enpä voi olla reagoimatta Manchester Cityn Valioliigavoittoon. Koska en ole mikään jalkapalloanalyytikko, tyydyn sanomaan vain että vau, mikä peli. Käsittämättömän uskomattomat viimeiset minuutit! Onnea on nähdä kanssaeläjä ja oman elämäni City-fani ehkä onnellisimpana ikinä. Sykähdyttävää.

Mutta koska tämä on musiikkiblogi, täytyy tuo onni jollain tavalla kytkeä musiikkiin. Suuri Manchester City -fani Liam Gallagher esitteli kauden alussa Beady Eyensa kanssa Cityn uuden kotipaidan - ja tietysti Blue Moonin tahtiin. Tuntuuhan tämän postaaminen vähän lattealta ratkaisulta, kun katsoo juhlivaa stadionia ja onnesta liikuttunutta fanijoukkoa, mutta menköön!

Uusi biisi ja video The Moonsilta!

Brittiyhtye The Moons on epäilemättä viime vuosina aktivoituneista popyhtyeistä se suosikein. 2010 ilmestynyt Life On Earth on tässä blogissa jo kehuttu puhki, onni siis, että nämä perinteisen brittiläisen popmusiikin sanansaattajat julkaisevat uutta hehkutettavaa.

Uusi kappale English Summer on 25.5 ilmestyvän Double Vision Love -singlen B-puoli. Single on ensimmäinen lohkaisu tulevalta Fables Of History -albumilta. Tyylikäs biisi ja tyylikäs video tyylikkäältä yhtyeeltä. Kyllä kappale yhdessä täällä ihastellun Double Vison Loven kanssa lupailee debyytinveroista kakkosalbumia.

Tänään: Neat Neat, Johannes Laitila & Drn Drn

Luottotuotteeni, tuon uskollisesti palvelujaan tarjoavan Viime Tipan menovinkki: Tänään Helsingin Kalliossa ja Libertessä lavalle kapuavat Neat Neat, Johannes Laitila ja Drn Drn.

Itselläni illan fokus on Johannes Laitilassa, joka sen lisäksi, että on herkkä ja taidokas artisti, on myös hieno ystävä. Johannes julkaisi maaliskuun lopulla kakkosalbuminsa Heart Somewhere, joka onnistuu olemaa suloinen albumillinen perinteisin indie-elementein, isoin pop-nostatuksin ja laulaja-lauluntekijä-ajatuksin taiteiltua tunnelmaa. Hienoissa pop-kappaleissa ja vilpittömän tunteikkaassa tulkinnassa kuuluu korviin Death Cab For Cutieta, Ryan Admasia ja jopa Teenage Fanclubia. Illan toivelistalla erityisesti superkaunis February sekä  astetta menevämpi nimiraita. Niin ja tietysti ensimmäisen albumin suosikit.

Tässä kuitenkin uudelta levyltä viedoasun saanut November.

Itse odottelen erityisesti sitä, että pääsen ensimmäistä kertaa kuulemaan kaksin kitaran kanssa tutuksi tulleen Johanneksen rytmiryhmällä vahvistettuna. Kiva tietysti nähdä myös Neat Neat - joka ainakin joskus Nosturin alakerassa oli ihan jees - sekä selvittää, mikä ihme tuo Drn Drn on.

"But I'm harder."

Lisää silmänruokaa kaikkeen mielestäni olennaiseen liittyen löytyy tumblristani. Hey, Lylaan pääsee tästä ja tuosta blogin sivupalkista.

Levylautasella: Spiritualized - Sweet Heart Sweet Light

Hankin Spiritualizedin jo muutama viikko sitten ilmestyneen viimeisimmän pikkuisella viiveellä, muiden olennaisten vappuostosten yhteydessä. Reilun viikon verran Sweet Heart Sweet Light on tuntunut ainoalta oikealta musiikkivalinnalta. 

Parasta albumissa - ja Spiritualizedissa yleensä - on se, että se kuulostaa äärimmäisen todelliselta. Jason Pierceä kuunnellessa ei jää epäilystäkään siitä, etteikö mies todella tarkoita sitä, mitä laulaa. Jokainen elämän, kuoleman ja hengellisyyden ympärillä pyörivä lyriikkapätkä tuntuu siltä, että siihen on paketoitu se, mitä Pierce ajattelee, tuntee ja kokee for real. Hmmm, ehkä ne kaikista vaikuttavimmat pophetket ihan oikeasti kumpuavat aina jonkinlaisesta elämäntuskasta.

Niille, jotka ovat vaikkapa tämän blogin kautta tutustuneet mielenmaisemaani tuskin tulee yllätyksenä se, että suosikkikappaleeni levyllä ovat Too Laten ja So Long You Pretty Thingin kaltaiset melankoliaan taivuttelevat kaunottaret.

Kevät = Harringtonism

Kuva Kuva Kuva Kuva

Blur 21

Voilà!

21-vuotiaan Blurin kunniaksi tarjolla myös Blur 21: The Vinyl Box: kaikki älppärit alkuperäisten kaltaisilla kääreillä.