Tämä teksti on vanhaa Tom Vek -postaustani suuresti lainaileva. En vain keksinyt monta eri tapaa sanoa, että Tom Vek on ihana.
Facebook-historiani aikana olen kuulunut muun muassa ryhmään, joka on nimetty tyyliin Where the hell is Tom Vek? Nimensä mukaisesti ryhmän jäsenet ovat huolissaan lontoolaisen artistin, Tom Vekin kohtalosta.
Tom Vek julkaisi vuonna 2004 ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen levynsä, We Have Soundin. Samana vuonna nuorukainen kiinnitettiin Graham Coxonin lämmittelijäksi miehen Happiness In Magazines -kiertueelle, jonka Lontoon keikalla minulla oli mahdollisuus tutustua herra Vekin siihen lahjakkuuteen ja karismaan, jota brittiläinen musiikkilehdistö jaksoi julistaa. Keikan jälkeen luonnollisesti hankin kopioni We Have Soundista. Ja kyllä, levy veti tuolloin ihan yhtä hiljaiseksi kuin artistin livekuntokin.
Levyn kaunistelematon, kova, jopa vähän agressiivinen äänimailmaa ja Vekin puolihuolimaton, hitusen tummasävyinen, välillä hoilottamisen ja kiekumisen puolelle menevä laulu sytyttävät edelleen. Yksinkertaisesti kertakaikkisen kiehtova albumi. Vähän garage, vähän new wave, vähän indie, vähän dance, kovin rock.
Levyn kaunistelematon, kova, jopa vähän agressiivinen äänimailmaa ja Vekin puolihuolimaton, hitusen tummasävyinen, välillä hoilottamisen ja kiekumisen puolelle menevä laulu sytyttävät edelleen. Yksinkertaisesti kertakaikkisen kiehtova albumi. Vähän garage, vähän new wave, vähän indie, vähän dance, kovin rock.
Debyyttilevynsä jälkeen Tom Vek hävisi maailman kartalta. Villien veikkausten mukaan englantilaiselle maatilalle, villimpien mukaan Brasiliaan. Sääli, sillä olisin mieluusti kuullut miehestä vielä lisääkin. Muutakin kuin Facebookissa myllertäviä arvailuja ja huhuja miehen kohtalosta. Onneksi We Have Sound ja sen autotallihenkiset äänitykset tuntuvat kestävän kuuntelua, näköjään vuodesta toiseen.
Levy ei siis ole minulle itselleni varsinaisesti mikään totaalisen unohtunut suosikki, vaan on saanut satunnaisesti kuunteluaikaa. Muille sen sijaan tuntuu olevan. Kun minä kyselen "Where the hell is Tom Vek?", ihmettelevät kaverini "Who the hell is Tom Vek?" Oih, oih, you should know, vastaan minä. Siksi tämä muistutus.
TOM VEK | Myspace Music Videos
Jos tuolloin vuonna 2004, Tom Vekin keikan nähdessäni, olisin elänyt hipsterismin keskellä, olisin varmasti kuvitellut bongaavani noiden tyylilyylien päännyökytyksiä keikkayleisön joukosta. Mahdotonta tietysti sanoa, miten Tom Vek uppoasi nyt, uudella vuosikymmenellä, ja voikin olla, että levy hukkuisi miljoonien ihan kivojen indie-kokeilujen joukkoon. Mutta silti: minun silmissäni mies on yhä vain hip ja cool, missä ikinä sitten meneekin.
