Kiasmassa pääsee juuri nyt näkemään lähietäisyydeltä otteita siitä viileydestä, joka teki 1990-luvun brittiläisestä kulttuurielämästä coolia ja rokkareista Tony Blairin silmissä salonkikelpoisia.
Kiasman tämän vuoden päänäytteyly CREAM tuo näytille brittiläisen Young British Artist (YBA) -ryhmän taidetta. 7.11 asti avoinna oleva näyttely esittelee Lontoon ja brittiläisen kulttuurielämän toista tulemista henkivän Cool Britannia -ilmiön nosteessa 1990-luvulla uraansa aloitelleiden taiteilijoiden töitä uran alkuajoilta nykypäivään. Tällaiselle Blurinsa opiskelleelle pophaihattelijalle kuudestatoista ryhmän taiteilijasta brittiläisten kulttuurihenkilöiden villien vuosien avainhahmon Damien Hirstin lisäksi tuttuja ovat Sam Taylor-Wood ja Julian Opie. Taylor-Wood kävi samaa Goldsmithsin taidekoulua yhdessä Hirstin ja Graham Coxonin sekä ranskaa opsikelleen Blur-basistin, Alex Jamesin kanssa. Opie puolestaan on minulle yhtä kuin Blurin Blur: Best of -levyn kannessa käytetyt portraitit. Tuo noste teki joka tapauksessa Britanniasta hetkeksi coolin ja trendikkään, sekä aloista kuten vaatesuunnittelu ja taide populaarikulttuuria Traisnpotting-leffan ja brittipopyhtyeiden rinnalle.
Vaikka oma taideorientoituneisuuteni venyykin harvoin taidenäyttelyiden ulottuville, on tällainen tapaus yksinkertaisesti niin pop, että se on koettava. Koska en aikoinani saaanut juhlia yhdessä Hirstin, Jamesin ja Keith Allenin kanssa Sohon Groucho Clubia piireihin tai juoda kolmen kuumimman brittipopvuoden aikana miljoonan punnan edestä shampanjaa Alex Jamesin apuna, täytyy pyrkiä hyödyntämään kaikki nykypäivän tarjoamat mahdollisuudet olla yhtä hip ja cool kuin 1990-luvulla jälleen svengaava Lontoo. Tämän lähemmäksi Cool Britanniaa voi enää olla vaikea päästä.
Onneksi Hirst on Blurin Country House -lallatuksen videon ohjauksen ja Fat Les -kokoonpanon jalkapalloanthemeja parodioivalla singlehitillä toteutetun musiikillisen uran lisäksi ansioitunut taiteellisesti astetta pätevämminkin.
