Jotain uutta: The Broken Vinyl Club

No, ei ihan upo uutta, mutta melkein! Walesiläinen The Broken Vinyl Club nimittäin julkaisi ensialbuminsa jo viime lokakuussa, ja viimeisimmän singlensäkin jo kolmisen kuukautta sitten. Mutta koska itse havahduin yhtyeen hienouteen vasta tovi sitten, esittelen sen uutukaisena. 

Acid Jazz Recordsille levyttävän (yleensä hyvä merkki) yhtyeen touhussa kuuluvat vahvat 60-lukuvaikutteet. Yhtyeen nimi onkin nostettu toistuvasti esiin uusista mod-yhtyeistä puhuttaessa. Vertailukohtaa yhtyeen tekemisiin on haettu ainakin The Beatlesin, The Kinksin ja The La'sin tuotannosta - moderni klassinen brittyhtye siis, ja aina habitusta myöten. Itse puhun mielelläni The Broken Vinyl Clubin kanssa samassa lauseessa kotimaisesta The Casbahista ja tietty ihan vastikäänkin hehkutetusta The Moonsista.

Mainitsemisen arvoista lienee vielä se, että Liam Gallagher ja Alan McGee ovat tunnustautuneet faneiksi.

Niin, Miia ja Liam tykkäävät, tykkäättekös te?

Suosittelen tutustumaan ihan koko levyyn. Jos ostaminen kirpaisee, voi sen tarkastaa Spotifyssa.

The Casbah ja Flowers-video

Tämän viikon aarre on ehdottomasti kotimaisen pophelmen The Casbahin uusi video. Flowers-kappaletta kuunnellessa ja katsellessa tulee hirvittävä hinku sitoa paisley-huivi kaulaan, vetää Lennon-lasit päähän ja kulkea paikalliseen puhumaan Gallagher-veljesten hienoudesta. Oasis-kitaroista, Liamin tamburiinista, Noelin laulunkijoitustaidoista, Beady Eyen tyylikkäästä retroilusta. Sillä muun muassa noiden elementtien pariin Flowers videoineen ainakin minut usuttaa.

Huikea kappale ja tyylikkäästi sen välittämiä 60- ja 90-luvunsekaisia mielikuvia tukeva visualisointi. Popmusiikkia parhaimmillaan.

Videon lisäksi yhtye on ihan pian mahdollista nähdä myös livenä, kun  se yhdessä mainion  Big Wave Ridersin kanssa ottaa osaa huomenna perjantaina HIKI-klubiin. Lavalla siis hieno parivaljakko, kaikki huomenna Gloriaan! Kera paisley-huivin tai ilman.

HIKI!-Klubi @ Kulttuuriareena Gloria

BIG WAVE RIDERS (23.15), THE CASBAH (22.15) & PASA DJ-SETTI

21:00 - 02:00

Liput 8e

Facebook-event

Parasta juuri nyt: The Casbah

Blogitaipaleeni alkoi arkistojen mukaan heinäkuussa 2009. Nyt tarkasteltuna taipaleen alku näyttää kovin epävarmalta, hapuilevalta ja ennen kaikkea nololta. 
  
Ensimmäinen blogiteksti taisi käsitellä sitä, kuinka Arctic Monkeysin Mardy Bum kertoo juuri minusta, toinen teksti oli omistettu Markus Krunegårdin ihanuudelle (ja otsikoitu yhdellä kauneimmista lyriikkapätkistä ikinä), kolmas teksti hehkutti kotimaista The Casbahia:

Nyt kun MGMT:n kaksi hittibiisiä tuntuvat kuluneilta, Mando Diaon uusin levy pettymykseltä ja Noelin lähtö Oasiksesta maailman suurimmalta katastrofilta, parantaa The Casbah auki jääneet haavat. (9/2009)

Ja niin tekee tämäkin teksti. 

Kaiken kiusaantuneisuuden keskeltä onkin huudeltava, että eipä ole asiat kovinkaan paljoa blogin alkuajoista muuttuneet. Mardy Bum on edelleen se minun lauluni, Markus Krunegård saa yhä vain näkemään sydämiä ja onpa vihdoin ikuisuudelta tuntuneelta Berliinin studioreissultaan palannut The Casbahkin taas parasta just nyt.

Suuren suuri harmitus, että yhtyeen vastikäinen Image-klubin julkkarikeikka jäi osaltani väliin. Sen jälleennäkemisen olisin halunnut kokea! All eyes open -EP on kuitenkin ilmestynyt ja sisältää tällaista upeutta:

Tämä onnistuu vaan olemaan juuri sitä, mitä uusi musiikki minusta harvemmin on.  Jotain, jonka luuli jo hävinneen Suomen musiikkikartalta.

Minä menen: Kiki Pau & Big Wave Riders 22.9 Le Bonk

Graduntekijän elämä on täynnä luopumisia. Ainakin jos suunnittelu- ja ajanhallintataidot ovat sitä luokkaa kuin minulla, tällaisella kymmenen pisteen humanistilla. Viimeinen huvitus, josta tulevan deadlinen aiheuttaman paineen alla ja tieteen tekemisen nimissä jouduin luopumaan, oli viimeperjantainen Bras & Undies -klubi Korjaamolla. Illan esiintyjistä French Filmsin livemeno oli aiemmin koettu ja hyväksi havaittu, joten eniten harmitusta aiheutti ennen näkemättömän  Big Wave Ridersin liven näkemättömyys. Sen verran kivasti yhtyeestä on blogimaailmassakin kirjoiteltu ja sen verran kivasti nelikon MySpacessa soi, että seuraavan keikan skippaaminen ei tule kuuloonkaan! 

Onneksi perjantainen menetys tulee korjattua niinkin pian kuin huomenna keksiviikkona. Big Wave Riders nimittäin lämmittelee yleisöä Kiki Paun sympaattisuudelle Helsingin baaritajonnan uutukaisessa, Le Bonkissa. Tomi tuumaili taannoin yhtyettä fiilistellessään, kuinka tuntuu ehkä vähän hassulta hehkuttaa ketään tai mitään kahden MySpacessa kuultavissa olevan biisin perusteella. Mutta voih, ei sen tarvitse tuntua yhtään hassulta jos biisit ovat sellaisia kuin aikoinaan tajunnan räjäyttäneen The Casbahin olemassaolosta muistuttava Republic Of The Average ja popmusiikin parantavaa voimaa huokuva Big Sound! Kyllä tällaisesta saa vähän meuhkata! Myötäilen siis Tomia: yhtye on potentiaalinsa näyttänyt. Tulevaa ep:tä odotellessa.

Kaikki tilaisuudet hankkia lisämateriaalia Big Wave Riders -hehkutusten tueksi on  hyödynnettävä. Yhtye kuvailee lähtökohdikseen halun tehdä raikasta musiikkia, jossa on kuitenkin särmää ja livenä punkahtavaa energiaa. Löydyn siis huomenna ihan varppina Le Bonkin nurkista notkumasta tuon punkahtavan energian tahtiin. Minut tunnistaa muuten sitten niistä deadlinen väsyttämän graduntekijän boheemin popparin habitukseen sopivista, punkahtavan mustista silmänalustista. 

Big Wave Riders

ke 22.9.
KIKI PAU (23) + BIG WAVE RIDERS (22)

LeBonk Music Machine

8 €

Minä menen: The Casbah

Kirjoittelin viime syyskuussa siitä, kuinka vakuutuin kotimaisen The Casbahin erinomaisuudesta. Taisin kuvailla tuolloin yhtyeen tuotoksia puhdasoppiseksi popiksi ja rokkailua itsevarmaksi ja tyylikkääksi. No, enköhän pysty yhä edelleen seisomaan sanojeni takana. 

The Casbahia pääsee kuulemaan livenä huomenna tiistaina 29.6, paikkana uudehko YK. Parin viikon takaisen testauksen perusteella paikka vaikutti kohtuullisen yleisöystävälliseltä eikä 3 euron hintainen lippukaan juuri esteeksi nouse. Taidan siis mennä kuulemaan, joudunko pyörtämään syksyiset ylisanani vai pääsenkö vielä hehkuttamaan yhtyettä tänne.

All good is worth waiting for

Kaikkea hyvää kannattaa odottaa, sehän on selvä. Viime torstaista lähtien mantra on soinut päässäni ja kuulokkeissani. Tuosta päivästä lähtien olen myös odottanut jotain hyvää, nimittäin The Casbah -yhtyeen seuraavaa keikkaa.

Olin viime torstaina siis Helsingin Kampissa Henry's Pubin ihanaisella Helatorstaiklubilla. Homman nimi on se, että joka torstaiksi pubiin pakkautuu soittamaan yksi tai kaksi kotimaista, pienemmänluokan yhtyettä. Viime viikolla lava oli annettu The Casbahin käyttöön ja voih, hyvin kyllä käyttivätkin!

Nyt kun MGMT:n kaksi hittibiisiä tuntuvat kuluneilta, Mando Diaon uusin levy pettymykseltä ja Noelin lähtö Oasiksesta maailman suurimmalta katastrofilta, parantaa The Casbah auki jääneet haavat. Kaikki kolme. Jollain sympaattisella tavalla yhtyeen musiikki on harmoninen sekoitus kaikkia edellä mainittuja yhtyeitä. Kyllä, minulla on laastarisuhde, joka toivottavasti hoivaa minut terveeksi tästä pettymyksestä.

Yhtyeen musiikissa ja keikassa ei sinänsä ollut mitään uutta ja jännittävää, mutta niin se vain on, että kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen. Ei ainakaan polkupyörää, rockia ja poppia. Nyt kun keskustelut Oasiksesta käydään imperfektissä nostalgiaa tuhlaillen, tuntuu huojentavalta ajatella, että jotain yhtyeestä jä perintönä preesensiinkin. The Casbah rokkasi ehdottomasti yhtä itsevarmasti, tyylikäästi ja karismaattisesti kuin Oasis aikoinaan.

Mutta niin, odotettava on, aina lokakuun 3. päivään asti, jolloin yhtyettä pääsee kuulemaan Club Libertén. All good is worth waiting for. Sitä ennen käyhän tutustumassa yhtyeen MySpace-sivustoon ja lataamassa muutaman kappaleen verran puhdasoppista poppia.