Tänä aamuna voimaannutin itseni orastavasta arkiapatiasta brittiläisen Embracen vuonna 2000 ilmestyneen Dawn from Memory -albumin ja erityisesti sen You're Not Alone -kappaleen avulla. Monen mielestä tällainen suurikaarinen, torvin ja come on -lyriikoin tuettu 2000-luvun alun brittipoppi kuulostaa nyt vanhahtavalta, tylsältä, naiivilta ja helpolta. Itse puolestani ajattelen, että enää ei osata.
Joo joo, tiedän, olen helppo, kun annan itsetuntoni ja elämäniloni kohentua tällaisesta. Mutkurakastan:
it's time you got the look that you need so keep holding on and time will come
you'll jump right up and find you're back on top of the world
sure in time you'll be heard, and say come on everybody knows you're meant for better
and say what you mean, or you won't mean a thing to me
come on everybody ignores you now but soon your time will come
yeah they'll know who you are
Embracen vuonna 1998 ilmestynyt hieno, täälläkin rakastettuThe Good Will Out -debyytti latasi yhtyeelle hirvittävät paineet brittipopin elvyttämisestä sen jälkeen, kun Oasis oli Be Here Now -albumillaan viheltänyt kokaiinia ja samppanjaa -bileet poikki. No, yhtye jäi lopulta Travisin ja Coldplayn jalkoihin, vaikka tekikin vuosituhannen vaihteessa kolme varsin hyvää albumia. Uusi tuleminen tauon jälkeen vuonna 2004 poikikin sitten kaksi ihan paskaa levyä. Ei niistä sen enempää, ettei hyvä fiilis katoa.
Vaikka minulle brittiläisen Embracen debyytti The Good Will Out ei olekaan mikään unohtunut levysuosikki, nostan albumin esiin kuitenkin tässä yhteydessä. Tekemieni havaintojen mukaan levy on nimittäin ainakin tätä nykyä näiden asuinneliöiden ulkopuolella täysin aliarvostettu. Tämän tekstin tarkoituksena on siis muistutella hienon albumin olemassaolosta.
Varhainen, Fierce Pandan aikainen versio All You Good Good People -singlestä
Tosin. Levystä - ja yhtyeestä kokonaisuudessaan - meinasi tulla myös minun elämässäni unohdettu tapaus. Kolmen varsin kivan levyllisen jälkeen Embrace piti muutaman vuoden tauon, kunnes tuli vuonna 2004 takaisin naurettavan vaisun pelleilyn kera. Olin kadottanut yhteyden McNamaran veljeksiin ja Out Of Nothing -levyä kuunnellessa huomasin tuntevani lähinnä myötähäpeää.
Myötähäpeä muuttui lopulta ihan silkaksi häpeäksi, mikä johti siihen, että huomasin piilottelevani, jopa kieltäväni Embrace-tykkäilyni. Minusta kun esimerkiksi Nature's Law(2006) oli vähintäänkin nolo yritys koskettaa ihmisiä elämää suremmalla, mutta silti niin särmättömällä kertosäkeellä. Hmph. Pelkäsin leimautumista laatutiedottomaksi nössöksi jos vahingossakaan lipsauttaisin yhtyeen nimen ja superlatiivit samassa lauseessa. Jos jossain yhteydessä tulin rakkauteni tunnustaneeksi, pidin huolen siitä, että kaikki ymmärsivät minun olevan nimenomaan sen vanhan kunnon Embracen perään. Minä kun en missään nimessä halunnut tulla sekaantuneeksi esimerkiksi kiusalliseen, vuonna 2006 ilmestyneeseen This New Day -rimpuiluun.
Minun silmissäni Embrace lopetti olemasta viimeistään vuonna 2001, vielä ihan ok If You've never been -levyn jälkeen. Vaikka minua ei enää tätä nykyä kiinnostakaan se, mitä yhtye näinä päivinä puuhailee, kyllä minä tämän levyn suosikikseni uskallan tunnustaa. The Good Will Out on minusta yksi komeimmista post-britpop-debyyteistä, yksi nuoruuteni merkittävin taustaraita ja mahdollisesti myös yksi tämän yhden hengen talouden soitetuimmista levyistä. Onnistuneet biisit, laadukkaat sovitukset, jotka saavat yhtyeen kuulostamaan vilpittömältä ja innostuneelta. Levy on hyvä esimerkki siitä, miten sellaista lähtökohtaisesti tavallisen tylsältä vaikuttavaa musiikkia voi tehdä niin, että se kuulostaa särmältä ja mielenkiintoiselta. Toisinaan tätä levyä kuunnellessa huomaa toivovansa, ettei yhtye koskaan mitään muuta albumia olisi tehnytkään.
Edit. Olen näköjään uskaltanut tunnustaa Good Will Out -rakkauteni aiemminkin. Täällä.
Kaikkien television musiikkiohjelmien kuningas on varmaankin brittiläinen Later... with Jools Holland. Ohjelman formaatti on simppeli: jokainen show alkaa pienellä, ohjelman isäntänä häärivän Jools Hollandin vetämällä yhteisjammailulla, jonka jälkeen vieraat vuorotellen soittelevat osuutensa toisilleen ja pienelle studioyleisölle. Välillä herra Holland jutustelee lupsakasti vieraidensa kanssa pianonsa tai tuopillisen ääressä.
Ohjelma on onnistunut tuomaan yleiseen tietoisuuteen monet uraansa vasta aloittelevat yhtyeet. Keane esiintyi showssa ensimmäisen kerran lokakussaa 2003, jolloin se vielä viritteli pianoaan indielafka Fierce Pandan listoilla. Samoin Franz Ferdinand ja The Libertines päätyivät ohjelmaan ennen varsinaisia läpimurtojaan tuottaja Alison Howen tarkan vainun perusteella. Independent valitsikin 2000-luvun alussa Howen brittiläisen musiikkimaailman 20 vaikutusvaltaisimman joukkoon.
Hui, monien mahtavien esitysten joukosta nostan tähän esiin muutaman oman Later...-suosikkini. Kaikki jollain tavalla sykähdyttäviä katselukerrasta toiseen.
Sueden ensimmäinen Jools Holland -keikka, So Young vuonna 1993 saa aikaan kylmät väreet. Nuoren Brett Andersonin androgyynisyys on taianomaista ja yhtye kuulostaa juuri siltä erityisyydeltä ja hienoudelta, mikä brittiläisessä musiikkimaailmassa tuolloin oli syntymäisillään. Bernard ja Brett yhdessä on jotain erityistä, vaikka Holland myöhemmin kuvailikin esitystä tekniseksi disasteriksi. "The sound mix got scrambled just before they went on air, Bernard's guitar drowned out everything and though he wound up the song clapping nervously, they clearly didn't enjoy the experience much." Silti pysäyttävä.
Sittemmin yhtyeestä tuli yksi ohjelman vakiovieras. Ilman Bernardia tietystikin. Bernard vieraili Sueden jälkeen ohjelmassa soolona ja yhdessä David McAlmontin kanssa.
Embrace oli minulle 1990-luvun lopulla aika iso juttu. Yhtyeen viimevuotisiin tekemisiin en oikein osaa ottaa kantaa; taisin kadottaa yhteyden McNamaran-veljeksiin yhtyeen kolmannen levyn jälkeen, ennen vuoden 2004 Out of Nothing -paluulevyä.
Tämä vuoden 1997 pätkä on kuitenkin sitä Embracea, jota symppaan kovasti yhä vieläkin. Nauhoitettu siis juuri Fierce Pandan kautta julkaistun All You Good Good People EP:n Top 10 -menestyksen jälkeen, ennen yhtyeen ensimmäisen levyn ilmestymistä. Yksi bändin hienoimmista kappaleista, jonka ääressä tuli kyllä aikoinaan tunnelmoitua paljon. Harrastelijoiden puuhastelua? Jonkun mielestä imelää ja vaisuakin ehkä, minusta aitoa, herkkää ja suloista. Ja amatöörejähän pojat tuossa vaiheessa vielä olivatkin. Suosikkilaini You fell in love, I fell in line herkistää näköjään edelleen.
Travis onnistuu kuulostamaan aina ihanan sympaattiselta itseltään livenä. Ehkäpä maailman rakastettavin yhtye ja laulu, joka kerta toisensa jälkeen onnistuu itkettämään minua ilosta, surusta ja kaikesta mistä nyt itkeä voi. But if you sing, sing, sing, sing sing, sing. But I say nothing, nothing, nothing, nothing, nothing, nothing, nothing...Yksinkertaisuudessaankin yhdet pop-maailman kauneimmat lyriikat.
The Libertines ja Up The Bracket 2002. Vanha kunnon Libertines toi nauhoituksiin rekvisiitaksi omat fanit. Ja teipit. Eletään aikaa, jolloin yhtyeen mukana seuraava kaaos oli vielä hallittua. Pete Dohertysta voi olla monta mieltä, minusta mies on musiikillinen ja taiteellinen nero ja kaivattu persoona tekemään 2000-luvun brittiläisestä musiikkielämästä taas sekopäistä 1990-luvun E-sukupolven aikuistumisen jälkeen.
Rough Tradella ymmärretään hyvän päälle, todellakin. British Sea Power ja britti-indien tyylikkäimmät lavahabitukset vuonna 2003. Kyllä, nuo korttia pelaavat tytöt kuuluvat yhtyeen studioon mukanaan tuomaan rekvisiittaan.
Kasabianin debyytti on ehdottomasti yksi hienoin 2000-luvulla julkaistu levy. Tähän liveen nelikko on pystynyt sisällyttämään sen uskomattoman hienouden, joka minulta 2004 vei jalat alta. Yhtyeen kakkoslevy on jäänyt vähän etäiseksi, mutta viimeisintä olen jälleen tykkäillyt, joskin sellaista hurmosta, mitä Club Foot minussa aikoinaan synnytti, tulen tuskin enää yhtyeen uran aikana kokemaan. Maagista.
Morrisseyltä löytyy useampikin hieno Jools Holland -vierailu. Tämä rokkaa minusta kuitenkin jollain tavalla kovimmin. Rock-Moz. Ja bändi ja yleisö ovat mukana yhtä suurella charmilla kuin päähenkilö itse. Valloittava kokonaisuus.
