Kyllä popparikin saa laulaa autoista!

Ei ole lontoolainen The Bluetones turhaan yksi suosikkiyhtyeistäni, osaahan se tehdä niinkin epähehkeästä asiasta kuin autosta näinkin hehkeän kappaleen. Vaviskaa räppärit ja muut bling bling -hirmut! Jos minulla joskus on unelmieni Vespa, laulan sille tätä.

Kappale löytyy vuonna 2000 ilmestyneeltä Science and Nature -albumilta, joka on järjestyksessään yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Kyseessä on todella viehättävä pop-levy, jonka ihastuttavat kappaleet yhdistettynä Mark Morrisin menneisyyttä huokuvaan lauluääneen ja todella rytmikkääseen soitantaan tekevät takuuvarmasti vaikutuksen popjanoiseen kuuntelijaan.

Brittipop - kun takilla on väliä

Liam Gallagher - tuo parkojen, tuulitakkien, pilottien, track jacketien, Harrington jacketien ja kaiken muunkin takkeilun kuningas - on varmastikin se ylivoimaisin takki-idolini, mutta on noita takeista taidetta tehneitä poppareita tietysti muitakin. Brittipop - kun takilla on väliä. Etenkin sisätiloissa.

The Charlatans, Tim Burgess ja legendaarinen tuulitakkitaide.

The Bluetones -yhtyeen Mark Morrisin tuulitakkiversio. Iik!

Damon Albarn, Graham Coxon ja 90-luvun taidekouluindiekid-toppikset. Awww!

Travisin Andy Dunlop on vedellyt varmastikin suurimman osan tähtihetkistään jonkinmoisessa takissa. Jools Hollandin studion valojen viileydessä mies laski tarkenevansa vaatimattomassa kelsiturkissa. 

Tärkeät uudet kappaleet vuonna 2010: 12 - 6

Vierastan käyttää näistä biiseistä - kuten myös vastikään listaamistani vuoden levyistä - termiä parhaat. Tuo tärkeät kertoo enemmän siitä, millä avuilla nämä minun listat valloitetaan. Hyviä biisejä on ihan älyttömän paljon, eikä mulla taida olla välineitä asetella niitä paremmuusjärjestykseen. Ehkä en vain tiedä, millä muuttujilla peilaisin. Nämä uudet laulut kuitenkin ovat olleet tekemässä minun vuottani. Osa kappaleista on pyörinyt blogissa vuoden aikana, tottakai, ovathan ne niitä tärkeimpiä. Listan loppu täällä.

12. The Coral - 1000 Years: Harmillisesti yhtyeen viimeisin julkaisu, Butterfly House, puuroutui omissa korvissani vähän mössöksi ja jäi lopulta melko vähälle kuuntelulle. Tämän laulun parissa tuli kuitenkin kaivailtua sitä The Coral- ja Magic And Medicine -albumin aikaista Coralia. Mutta onneksi sentää edes yksi levyn lauluista teki näinkin suuren vaikutuksen.

11. Delay Trees - Cassette 2012: Mielestäni yhtyeen dedyytin kaunein kappale. Edustaa itselleni sellaista aika lailla puhdasoppista popkauneutta.

10. Big Wave Riders - Big Sound: Se kolahdus, minkä tämän biisin ensimmäinen kuuntelu aiheutti, oli sen verran suuri ja vaikuttava, että kappale on paikkansa listalla ansainnut. Yhtye tarjosi myös yhdet vuoden kivoimmat keikat ja onnistui myös muuttamaan paljon minun, tällaisen ysärijumittajan, suhtautumista uuteen musiikkiin.

9. British Sea Power - Zeus: Loppuvuoden yksi suurimmista jutuista oli kyllä BSP:n Zeus-ep:n ilmestyminen. Tämä biisi onnistui rokkaamaan minun talvestani vähän paremman. What's your maximum!

8. Edwyn Collins (feat. Alex Kapranos and Nick McCarthy) - Do It Again: Loppuvuoden kiva-biisi. Muistuttaa myös hassusta viikonlopusta ja ihmistä. Hassuista.

7. Waves Of The Echo - Boys In Debaser: Hehkuttelin biisiä täällä aiemmin syksyllä kovaa ja korkealta. Suuri ja mahtava pop-sävellys sykähdytti ja tekee sitä edelleen.

6. The Bluetones - Carry Me Home: Ikisuosikin uusimman New Athens -albumin ensimmäinen single oli mulle tosi iso juttu ilmestyessään. The Bluetones on aina ollut itselleni yksi suurista ja tärkeistä, joten se, että neljän vuoden levytystauon jälkeen yhtye osoittaa yhä olevansa ihana, teki äärimmäisen onnelliseksi.

Take a moment to remember where you are, take a seat and watch the show

Tämä vuosi on ollut musiikilliselta anniltaan kyllä aika hurja. Musiikki on kuulostanut ihanan paljon musiikilta ja sellaiset suuret asiat kuin Mark Morrissin lauluääni jälleen kaiken parantavilta taikavoimilta. 

Itse tulen muistamaan kuluneen vuoden erityisesti omien ikisuosikkieni - Teenage Fanclub, Manic Street Preachers, Kula Shaker, Paul Weller - vuotena. Vuoden odotetuimpiin ja rakastetuimpiin asioihin kuuluu myös The Bluetonesin toukokuussa ilmestynyt New Athens -albumi. Neljä vuotta on pitkä aika kenelle tahansa, odottavalle se on ikuisuus. New Athens osoitti kuitenkin, että britpop survivors -nimelläkin usein varustettu yhtye ei ole vain selvinnyt cool britannian ruuhkavuosista, vaan on  aivan yhtä ihana kuin aina ennenkin. Ja se Mark Morrissin ääni, no, pelastakoon se nyt teidänkin päivänne.

Mitäs tähän nyt voi enää lisätä? New Athens -albumilta vastikään julkaistu toinen single Golden Soul on ehdottomasti levyn kaunein kappale. Ja aivan kuin Mark Morriss ei jo yksin riittäisi huumaamaan kuulijaa, on laulua säestämään lisätty vielä banjoa, tuota soittimista jalointa. Awww. Kun elämänviisauksia suoltava kauneus vielä kruunataan hassuttelevalla animaatiolla, on ainakin tälläinen tunteikkuuteen taipuvainen kuulija suhteellisen herkistynyt.

Do you stop to wonder at the world, take a seat and take it in. What is this all leading to and where did it begin. Take your place among the players in the wings. Let the drama draw you in then thrust into the spotlight with the chapter and the verse. Consider the alternatives could only be much worse.

Ihana. 

Tästäkin tuli nyt tällainen Vuoden parhaat levyt -listan sneak peek. 

Otsikko: The Bluetones - Golden Soul 

Once more, encore!

Kirjoitan paljon siitä, miten rakastan popmusiikkia, popkulttuuria ja brittipoppia. Mainitsen viehtyväni popestetiikasta ja asioista, jotka ovat mielestäni jollain viehättävällä tavalla pop. Tekstini toisin sanoen vilisee epämääräistä pop-terminologiaa.

Pop terminä on aivan varmasti ihan yhtä ongelmallinen kuin tuo mystinen indie. Oh my. Kuten kaikessa tieteellisessä terminologiapelleilyssä, myös tällaisessa viattoman populaarissa kirjoittelussa olennaisinta ei varmaankaan ole se, minkä termin valitsee mihinkin yhteyteen, vaan se, että määrittelee käyttämänsä termit ja käyttää niitä johdonmukaisesti. Vai onko? Emmietiiä. Luen juuri tieteellisen kirjoittamisen perusteista.

Joka tapauksessa. Siitä, mikä tarkalleen ottaen on pop, on varmasti mahdotonta tehdä mitään yleispätevää tiivistystä. Totuuksia on varmasti yhtä monia kuin on poppareitakin. Taannoin vihjailin The La´sin There She Goes -kappaleen soveltuvuudesta popmusiikin sanakirjamääritelmäksi. Siis minun mielestäni. Hyvä. Suhteellisen lähelle minun pop-totuuttani päästään myös The Bluetonesilla demonstroiden. Toimikoon yhtye siis minun käyttämäni pop-terminologian määrittäjänä. 

The Bluetones taitaa sellaisen popin, joka on minusta kaikinpuolin pop. Kitarat kainaloissa, rummut tyynessä rytmissä. Lauluissa A- ja B-osat, melodiat, kertosäkeet, you and me:t ja stemmat kohdillaan. On parkat, duffelit, pikkutakit, kauluspaidat ja farkut, tennarit, maiharit, höpsöt tanssimuuvit ja moppitukat. 60-lukua, 90-lukua, vähän ladia, vähän modia ja paljon brittiä. Ja poppia. Ja brittipoppia. Kehäpäätelmä?

Tuo on siis melko puhdasoppista minulle, tällä määritelmällä mennään tässä blogissa, kunnes toisin sovitaan. Sitä indietä en edes yritä määritellä. 

Mutta mikä on popmusiikkia teille?

Otsikko: The Bluetones - The Bluetones Big Score

Uuden vuosikymmenen The Bluetones

The Bluetonesin kauan odotettu uutukainen A New Athens on nyt sitten sopivasti Spotifyssa. Toinenkin ikisuosikki on nyt sitten saatu uudelle vuosikymmenelle. Teenage Fanclubhan jo  ehti ilostuttaa viimeisimmällään. 

Pikaisen kuulemisen perusteella voin sanoa levystä, että nyt tykkään, myöhemmin toivottavasti rakastan. Levyn alku on hieman vaatimaton, mutta kuitenkin sopivassa linjassa yhtyeen pienieleisen tyylikkyyden kanssa. Sympaattisemmalta kuulostavaa yhtyettä saa hakea; laulaja Mark Morrisin ääni jos mikä on silkkaa hunajaa. 

Brittiliäisen rockmusiikin suurperheessä tämä yhtye edustaa sitä keskimmäistä lasta, väliinputoajaa, hiljaista itsekseenpuurtajaa. Tasaisen varmaa menijää. 

Are you blue or are you blind?

Brittiläinen The Bluetones on yksi niistä yhtyeistä, joiden kohdalla en voi olla ihmettelemättä miksi kaikki ihmiset eivät ymmärrä bändin hienoutta? Miten joku voi ylipäänsä elää ja juoda aamukahviaan tietämättä yhtyeen olemassaoloa?

Yhtye julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1996. Expecting to Fly sai osakseen ansaitsemansa menestyksen, kun se hurrattiin albumilistan ykköseksi. Blimey! Itse olen omassa pienessä, listoja muodostavassa aivolohkon osassani lisatannut yhtyeen debyytin 1990-luvun albumeiden parhaimmistoon.

 

The Bluetonesin edellisestä levystä on vierähtänyt jo tovi, on siis ihastuttava aamu-uutinen kuulla, että brittipopin siloposket ovat pukeneet tuulitakkinsa ylleen ja uskaltautuneet studioon. 

Päivän morning gloryssa siis mukana The Bluetones. Slight Return on mahdollisesti yhtyeen suurin hitti ja poimittu Expecting to Fly -levyltä.

Otsikko The Bluetones: Are you blue or are you blind?