Odottelin I Am Arrowsin debyytistä itselleni kesälevyä. No, heinäkuussa julkaistavaksi suunniteltu levyn ilmestyi lopulta fyysismusiikillisena kokonaisuutena (latausetäisyydeltä sitä pääsi fiilistelemään parisen viikkoa sitten) vasta nyt syksyn kynnyksellä, nimittäin viime maanantaina. Varsinaiseksi kesälevyksi siitä ei nyt sitten enää taida olla.
Epähuomioi alun sponsoripätkä
Paitsi että on. Minun maailmassani kesä, tuo vihreän ruohon, keveän askelluksen ja kuumien katujen aika, on yhtä kuin syyskuu: uusi kalenteri, uusi lukujärjestys, uudet (nyt jo pelottavan nuoret) fuksit yliopiston käytävillä, kirjastojen talviaukioloajat, maihinnousutakit, maihinnousukengät, sormikkaat ja syksyn kirjauutuudet. Kesä on syksyn mukana tuleva onnellisuuden, mahdollisuuksien ja suunnitelmien kaunistama henkinen tila, joka iskee lämpimänä kuin kuumin kesähelle ja taianomaisena kuin yöttömin kesäyö.
Entisen Razorlight-rumpalin, Andy Burrowsin ensimmäinen soololevy sisältää juuri sellaista kepeää, askelta keventävää tunnelmaa, jonka on helppo vain antaa soida. Ei mitään suurta, mutta paljon pieniä, herttaisia kappaleita. Kesäkuukausiani säestäneen Nunin rinnalle suosikeiksi nousevat ainakin The Us ja söppänä The Battle For The Hearts And Minds -slovari.
Minun aurinkoni tekee juuri nyt nousuaan, joten uskallan väittää, että Sun Comes Up Again on oikein sopivaa seuraa tälle syysrakkaudelle.
Minun aurinkoni tekee juuri nyt nousuaan, joten uskallan väittää, että Sun Comes Up Again on oikein sopivaa seuraa tälle syysrakkaudelle.
