The Captive Hearts, The La's, The Young Veins ja moni muu

And again, and again, and again. Kirjoitin brittiläisestä The Captive Hearts -yhtyeestä viime kesän lopussa, The Hummingbird -ensivideon ilmestymisen aikoihin. Ja kirjoitan jälleen. Koska viikonlopun HAL- ja The Thrills -maratoonien jäljiltä suorastaan janoan aurinkoa, rannikkoa ja täydellisiä pop-melodioita. 

Siinä missä HAL ja etenkin The Thrills soivat super paljon Kaliforniaa, voi The Captive Heartsissa kuulla myös aimo annoksen Liverpoolia, tai oikeastaan The La's-yhtyettä. Tuosta assosiaatiosta lienee syyttäminen laulaja Mark Frithin ääntä, jossa on minusta sellainen pieni Lee Mavers -soundi. Wiganista tuleva yhtye julkaisi syksyllä Hummingbird-ep:n, joka on juuri nyt taas ajankohtainen, koska on vihdoin kuultavissa myös Spotifyssa. Ep:ltä löytyy kaksi totaalisen ihanaa biisiä - Hummingbird ja The Byrds-vaikutteinen Set My Soul On Fire - sekä yksi ihan kiva kipale, Daniella. Tällä hetkellä yhtye keikkailee enemmän kuin satunnaisesti ja suunnittelee karkaavansa studioon uuden singlen äänittelyyn. Auringon ja rannikon lisäksi janoan tietysti yhtyeen debyyttilevyä. Bitte!

Joku saattaisi tuon Hummingbird-videon perusteella tehdä hätäisen johtopäätöksen, että tämän pop-esteetikon fanitus perustuisi ulkomusiikillisiin seikkoihin, yhtyeen äärimmilleen jalostettuun brittiläiseen pop-kauneuteen. Wrong. Tähdennän siis, että en valinnut yhtyettä ihastumisen kohteekseni noiden kampausten perusteella. Öööö, vaan koska laulu on ihana!

Lisää silmää korvaa miellyttävää Captive Heartsia yhtyeen YouTube -kanavalla. 

Koska popmusiikissa on paljon kyse vaikutteista ja kuulostaa vähän niinku -jutuista, en minäkään välttynyt viikonloppuna assosioaatioilta. Paljastan oman ajatusketjuni, jonka tuo muutaman päivän takainen HAL-fiilistely ja sen kommentit käynnistivät. Ja hei, tätä mindmapiä saa täydentää kommenttiboksiin.

HAL - The Thrills - The Byrds - Beach Boys - The Captive Hearts - The La's - The Bees - The Morning Benders - The Young Veins - HAL   

Retroilussa on aina vähän vaarana se, että yhtyeen yhteydessä nostetaan esiin sana pastissi - kuten vaikka eräs lukija The Beesin Free The Bees -albumista puhuessaan teki. Yhtyeen Chicken Payback -kappaleen pelastaa totaaliselta pastissilta varmaankin siitä tehty video. Mutta mites tuo The Young Veins -yhtyeen viime vuotinen pikkuhitti Take A Vacation? Nii-in. No, on se silti kiva! Taitavasti ja ilmeisen tarkoituksellisesti toteutettu.

Bänditykkäämistä: The Young Veins

Joskus uusi juttu tuntuu hyvältä vain siksi, että se ei tunnu uudelta lainkaan. Kulunut vuosi on ollut ihastuttavasti minut ja musiikkimakuni huomioiva: useamman kuin muutaman uuden yhtyeen kohdalla olen törmännyt johonkin minunlaiseeni, tuttuun, turvalliseen ja hyväksi koettuun. Tällaisista jutuista tykkää heti, ensi kuulemalta, eivätkä ne tarvi useita maistelukertoja vaikutuksen tehdäkseen.

Joo, myös jotkut Panic! at the Discon riveistä karanneet emo(?)tyypit päättivät vähän huomioida minua tänä kesänä. Minua ei mitenkään kosketa yhtyeen jakaantuminen, etenkään kun siitä sikiää jotain aika moneen potenssiin miellyttävämpää: The Young Veins on nimittäin kesäkuussa julkaistun Take A Vacation! -debyyttinsä (saivat Ryan Ross ja Jon Walker sentään huutomerkin mukaansa) perusteella varsin näpsä tapaus. 

Tai ainakin yhtyeellä on vaikutteet kohdillaan. Sellaiset vaikutteet, jotka tekevät minuun vaikutuksen. Yhtyeestä muodostuikin yksi menneen kesäni miellyttäjistä, vaikka tuo Change-video onkin ehkä vähän liikaa.