Crush on you

Viime aikoina kasvoilla on ollut leveä hymy ja mielessä tämä kappale. Pojat on ihania!

  
No nyt hymyilyttää taas.  

Vapaapäiväbiisi: Ring a ding ding

Kuinka kauan kestää siirtyä ihan tavallisen vaisusta keskiviikkomielialasta vapaapäivätunnelmaan? Yksi minuutti ja 37 sekuntia. Yritäpäs vaikka.

Niin kauan kuin on tarvetta vapaapäivätunnelmalle, niin kauan on myös tarvetta Brakesin hupaisan kivoille kappaleille. Siksi näitä yhtyeen ihanuuksia täällä niin tiuhaan tahtiin soittelen. Noiden Brightonin kummajaisten kappaleet ne vain jotenkin hakeutuvat vapaapäivien seuraan. Tämänkään jälkeen ei voi kuin hymyillä ja pistää tanssiksi. He's singing dance, dance, dance to the monkey macaroni. Paljon hyväntuulisemmin ei puoltatoista minuuttia voi viettää.

Perjantai-biisi: Oh! Forever - yksi maailman kivoimmista biiseistä. Ikinä

Tämän laulun ylivertaisuutta ei taideta musiikkiterminologian avulla perustella. Enkä oikein osaa hyödyntää biisin kehumisessa urheiluterminologiaakaan.  Kappale siis vaikuttaa päällisin puolin ihan vain rutiininomaiselta neliminuuttiselta, mutta osoittautuu lopulta Lauluksi, jota on ihan pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan, perjantai toisen perään. Enkä vieläkään tiedä, miksi. Jotain salaperäistä, hämärän tunnelmallista ja kiehtovaa laulussa on, vähän niin kuin perjantaissakin. Ehkä siksi yksi ehdoton etkosuosikkini: viimeistään lopun kitaravallien aikana on ihan pakko avata huurteinen maltainen.

Biisi on Ikisuosikkiani, brightonilaista Brakesia (myös Brakesbrakesbrakes) ja laulaja Eamonia parhaimmilaaan. Ihana mikä ihana ja vakiovieras minun perjantai-listallani. Nyt ja oh! forever.

Oh! Forever löytyy yhtyeen kolmannelta albumilta, vuonna 2009 ilmestyneeltä Touchdownilta. Jos et ole vielä tutustunut, niin korjaa tilanne pikimmiten: levyllinen pieniä, veikeitä ja hauskalla tavalla pikkuisen kieroutuneitakin kipaleita. Tässä osoitteessa hurjan paljon tykätty!

Ja koska perjantai ja kiva keikka ne yhteen soppii - ihan yhtä varmasti kuin perjantai ja Brakeskin - kutsuu tänään Tavastia. Hip! Jos Tavastia ei sytytä, voi vaikka painella Nosturin alakertaan, mistä löytyy täälläkin riemunkiljahduksia aiheuttanut Waves of The Echo. Tuplabuukkaus, yhyy.

I like to disco, I like to rock n' roll ja hyvää juhannusta

Sen lisäksi, että Brightonista tulee hienoa musiikkia, tulee sieltä myös ihanimmat tytöt, heti Lily Allenin jälkeen. Koska maailma, ja Brighton varsinkin, on pieni, löytyy ihastuttavan The Pipettesin taustajoukoista tuttu hahmo, nimittäin The Electric Soft Paraden veljeksistä toinen, Brakes-kokoonpanossakin vaikuttava Alex White.

Viime aikoina yhtye on käynyt läpi radikaaleja muutoksia niin musiikkinsa kuin kokoonpanonsakin suhteen. Tämä yhtyeen neljän vuoden takainen hitti Pull Shapes on kuitenkin sitä vanhaa kunnon Pipettesiä. Keep it old school, hyvää juhannusta!

All night disco party

Brightonilainen Brakes on hieno esimerkki siitä, aidoista musiikillista lähtökohdista syntyy hyvää poppia. Tämän allstars-kokoonpanon debyyttipitkäsoitto Give Blood vuodelta 2005 on kuin kotipitäjäni sekatavarakauppa: kaikkea löytyy discosta countryyn. Levyä kuunnellessa tulee sellainen olo, että on tehty sitä mitä on haluttu, ja nimenomaan tekemisen ilosta.

Brakes sai alkunsa vuonna 2003 saman kylän poikien spontaanista päätöksestä pistää pystyyn bändi muiden vireillä olevien musiikkikuvioiden sivuprojektiksi. Yhtyeessä vaikuttaa neljä brightonilaista ystävystä, The Electric Soft Paraden überlahjakkaat veljekset Tom ja Alex White, British Sea Powerissa aikoinaan vaikuttanut Eamon Hamilton sekä The Tenderfootissakin soitteleva Marc Beatty. 

Sittemmin ystävysten soittelot ovat  poikineet kolme levyä lisää ja päälle ylistävää kritiikkiä ja kulttimainetta. Ja vakkaripaikan minun soittolistoillani.

Laalaa-lauantain kunniaksi Brakesin varhaistuotantoa. Voi, saisinpa discobailata koko yön!