Miian musiikkivuosi 2011: suosikkikappaleet

Nämä kappaleet nyt ainakin tekivät erityisen suuren vaikutuksen männä vuonna.

1. Arctic Monkeys - The Hellcat Spangled Shalalala



2. Beady Eye - The Roller

3. Alex Turner - Piledriver Waltz

4. The View - Tragic Magic

5. The Heartbreaks - Jealous, Don't You Know



6. British Sea Power - Who's In Control?

7. Arctic Monkeys - Love Is A Laserquest

8. Miles Kane - My Fantasy

9. Kasabian - Goodbye Kiss



10. The Rainband - She's A Rainbow

Uusi The Heartbreaks -single ja video

The Heartbreaksista on tosiaan kovaa vauhtia tulossa tämän osoitteen uusi ikuisuusaihe. Mutta ei siinä mitään. Niin kauan kuin yhtye pystyy tekemään tällaisia vaikutuksia minuun, ovat kaikki siihen kohdistetut huokailut ja jokainen superlatiivi mielestäni oikeutettuja. Lauri vinkkasi yhtyeen viimeisimmästä, kolmanteen singlebiisiin tehdystä videosta edellisen The Heartbreaks -merkinnän kommenttiboksiin. Onneksi, sillä tämä saa minut taas syleilemään maailmaa juuri kun ehdin tuskastua sen turhanpäiväiseen ikävyyteen. On pop, estetiikka ja pop-estetiikka kohdillaan.

Nyt suorastaan itken sen vielä ilmestymättömän debyytin perään. Ja aivan kuten Laurikin, tykkään aina vain enemmän ja enemmän. Tässä taitaa nyt sitten olla se yhtye, jonka aiheuttamat sydämentykytykset merkitsevät jotain suurta ja ainutlaatuista.

Want to look like The Heartbreaks?

Tämän hetken suurin sydäntemurskaajasuosikkini The Heartbreaks on hypännyt siihen kelkkaan, joka kulkee muodin, trendien ja musiikin välisiä häilyviä rajoja pitkin. Siinä, että poppibändi mannekeeraa, ei varmastikaan ole mitään uutta, eikä tyylittelyt ja muotileikit tietystikään ole ainoastaan herra Gallagherin tai Lily "Chanel" Allenin yksinoikeus

Their style (The Hearbreaks) as well as their music is setting industry tongues wagging. We asked them to wear the first S/S ’11 drop of our premium ASOS BLACK range – and they liked it so much they didn’t want to give the clothes back.

The Heartbreaks on siis pukenut ylleen ASOS BLACK -malliston vaatteet, asettunut mallipoikamaisiin poseerauksiin ja runoillut siinä ohessa muutaman sanan tyylistään. 

 Kuva

Itse tavallaan vierastan tyyli-käsitystä, jossa tapa pukeutua ajatellaan irralliseksi, yhtenä kokonaisuutena paikasta, ihmisestä tai ylipäänsä kontekstista toiseen siirrettäväksi. Jonkin henkilön pukeutumisen tietoinen pilkkominen tyyliseikoiksi tuntuu jotenkin tylsältä ja sieluttomalta. Mutta mikäpä minä olen näistä puhumaan, kun itse kuitenkin uskon löytäväni sieluni Damon Albarnin vaatekaapista. Niin tai näin, minusta on ihanaa, että muutamien repaleisten conversetpluskauhtunutteepaita-vuosien jälkeen on ihan indie-uskottavaa, että artisti näyttää taas särmältä. Vähän niin kuin vimpan päälle pukeutunut mod aikoinaan.

rumpali Joe ja laulaja Matt

How would you describe your look and what are its key components? Ridiculously blunt fringe, nice button down shirt tucked in, cardigan, black jeans rolled up, tassel loafers. Banged up Barbour jacket. Easy peasy lemon squeezey. (rumpali Joe) Joo-o, joo-o, selvää muotijargonia tuo viimeinen.

Jos siis haluat tyylitellä kuten The Heartbreaks tai jos kiinnostaa lukea, kun poppari puhuu tyylitaipumuksistaan, käy täällä.

Kuvat: The Heartbreaks posing for ASOS BLACK

Uusi vuosi, uudet sydänsurut

Vuodenvaihteessa vannottu uudenvuodenlupaukseni kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi: En rakastu onnettomasti. Olen riutunut jonkinlaisessa yksipuolisen rakastumisen/ihastumisen tukalassa olotilassa valehtelematta suurimman osan aikuisikääni, mutta vuosi 2010 lyö kyllä tällä saralla sitä edeltävät vuodet mennen tullen. Karkeasti arvioiden ryvin sydänsuruissa läpi kaikista vuoden 2010 päivistä noin kolmesataaviisikymmentä. Jopa vuoden viimeinen päivä tuli viettettyä epätoivoiseksi pelätystä ihastumisesta johtuva säikähdys, pelko ja ahdistus seurana. Ihastuminen voisi olla ihanaa, mutta minun kohdallani nämä tarinat vain eivät koskaan pääty hyvin.

Nyt, kohti 28 vuoden kypsää ikää kuljeskellessa tuntuu siltä, että mulla ei yksinkertaisesti enää ole aikaa erilaisiin toipumisiin hukattavaksi. En enää ikinä halua  kiteyttää taakse jätettävää vuotta yhtä lohduttomasti, kuin viikko sitten jouduin tekemään: sydänsurut. 

Tänä vuonna siis aion rakastaa enemmän itseäni ja vähemmän niitä ihania poikia, jotka eivät edes huomaa. Huoh. Ainoa sydänsuru, jota jatkossa aion sietää, olkoon siis ihanainen The Heartbreaks  -yhtye, jonka ajaton popromantiikka ja melodraama riittäköön ruokkimaan melodramaattisen rakastumisen nälkääni. Kiitos rumpalin mod-mittaan leikattujen hiuksien (oh, marry me drummer boy), annan anteeksi hiipivät rockabilly-värinät. I-h-a-n-a. Nämä Sydänsurut taitavat tarjota yhden tämän sydänsuruttoman vuoden odotetuimmista debyyttilevyistä.

Carl Barât julisti vuonna 2009 perustetun The Heartbreaksin syksyisen kiertueensa päätteksi suosikkilämppärikseen. Minä puolestani julistan yhtyeen Brotherin ohella yhdeksi vuoden 2011 one to watch -yhtyeekseni. Barâtin lisäksi lancashirelaisesta Morecamben pikkukaupungista tuleva, mutta sittemin Manchesteriin asettunut nelikko on toiminut ainakin Hurtsin ja The View'n lämmittelijänä. Debyyttisinglen Liar, My Dear yhtye julkaisi jo viime maaliskuussa, toisen viime syksynä. 

Jos et jostain syystä vielä tunne yhtyettä, suosittelen tutustumaan: häivähdys 60-luvun pop-viattomuutta, iso kasa 80-luvun indie-dramatiikkaa ja taitavaa lyrikointia. Aika lailla klassista brittiläistä indiepoppia - rakastan.  Eikä yhtye tietystikään ole välttynyt The Smiths- ja Suede-viittauksilta ja NME:n huomiolta.