Minun piti hehkutella täällä syksyn aikana Barclaycard Mercury Prize a.k.a Mercury Prize -ehdokkaita enemmänkin, mutta homma jäi vähän puolitiehen. Ehdokkaat vuoden parhaalle brittiläiselle tai irlantilaiselle levylle jaettavan palkinnon saajaksi siis julkaistiin heinäkuussa, itse pysti jaettiin eilen illalla.
Silloin tällöin palkinnon saajan lopullinen valinta on ollut vähintäänkin yllättävä ja herättänyt jälkikäteen sanomista. Vuonna 2005 voittanut Antony and the Johnsons ei kaikkien mielestä täyttänyt brittiläisyyden kriteerejä: brittiläissyntyinen Antony Hegarty nimittäin piti vakituista residenssiään Yhdysvalloissa. Vuosientakaisia ehdokaslistoja selaillessa huomaa nopeasti myös sen, että pitkänlinjan muusikoiden albumeiden sijaan palkinto on myönnetty usein jollekin uudelle ja innovatiiviselle.
Tänä vuonna kenelläkään tuskin on syytä kyseenalaistaa palkinnon oikeaa osoitetta. Vaikka omat henkilökohtaiset suosikkini olivatkin muut aktit, allekirjoitan kyllä raadin valinnan.
Tänä vuonna kenelläkään tuskin on syytä kyseenalaistaa palkinnon oikeaa osoitetta. Vaikka omat henkilökohtaiset suosikkini olivatkin muut aktit, allekirjoitan kyllä raadin valinnan.
