Syksy, syksy, tule jo! Eli The Rifles ja Merc

Brittiläisen Merc-vaatemerkin malliston esittelyvideo yhdistettynä The Riflesin mainioon musiikkiin. Kuulostaako tutulta? Niin, yhteistyöhän on toisintoa viime keväältä, kun perinteinen modmerkki esitteli silloisen mallistonsa brittirokkareiden debyyttilevyltä löytyvän Romeo & Julie kappaleen tahtiin. Nyt kuitenkin tarjolla vähän lämpöisempää vaatetusta ja uudempaa The Riflesiä. Vaatekaunokaisia säestävä Tangled Up In Love on yhtyeen viimeisimmän albumin helmi ja mitä mainioin valinta tämän videoherkun täydellistäjäksi. Ihanaa on. Katso ja inspiroidu!

Vieraskirjoittajalta: Time is his everything

Kesän uuvuttama bloggari päätti estää blogin kuoleman haamukirjoittajan avustuksella. Onneksi vieraskirjoituksen takaa löytyy kuitenkin henkilö, joka tunnustaa samaa popuskontoa bloggarin kanssa. Ja hei, te lukijoista parhaat, kommentoida saa tuttuun tapaan! Pidemmittä puheitta, päästetään Hulmerist-nimellä esiintyvä mysteerikirjoittaja ääneen!

Time is his everything

Tour de Francen tärkeä aika-ajoetappi on alkamassa kahden tunnin päästä. Garmin-Slipstreamin lontoolaispyöräilijä käy vielä Twitterissä. Kirjoittaa sinne "Time is my everything".

Ian Brownin biisi! Sattumaa? Ei.

Eikä sekään ole sattumaa, että tämän kesän Le Tourissa on pyöräilijä Bradley Wigginsin brittikannattajien Union Jackin "Wiggo"-tekstin o-kirjaimena klassinen target-merkki.

Lontoossa kasvanut, mutta sittemmin myös Manchesterissä asunut Wiggins, 32, on mod.

Tie on klassinen. Nuorena hän seurasi uteliaana jalkapallokatsomoiden tennarikulttuuria. Sitten tuli Oasis. Ja Paul Wellerin 90-luvun puolivälin kova soolotuotanto. Uusien bändien kautta löytyi vanhempaa musiikkia. The Stone Roses, 60-luvun bändit, soul. Ja löytyi Wigginsin kohdalla muutakin. Kokonainen alakulttuuri. Vaatteet, hiustyylit, kitaransoitto.

Sittemmin Wiggins on puhunut haastatteluissa paljon musiikista, esiintynyt The ModCast-podcastissa, suunnitellut oman Northern Soul -henkisen pyöräilypaidan (Wiggins Casino!), teetettänyt mod-vaikutteisen satulan pyöräänsä ja antanut nimensä Fred Perryn pyöräilyvaikutteiselle paitamallistolle.

Mutta pyöräilyllä ja mod-kulttuurilla ei Wigginsin tapauksessa ole varsinaista yhteyttä, vaikka maantiepyöräilyä onkin esteettisyytensä, etenkin vanhojen pyöräilypaitojen, kautta pidetty mod-urheilulajina. Pyöräily on pikemminkin tullut hänen ammattilaispyöräilijäisältään, vaikka Wiggins kasvoikin lopulta vain äitinsä kanssa.

Wiggins voitti uransa alkupuolella kolme olympiakultaa ratapyöräilyssä, viimeksi Pekingissä 2008. Sen jälkeen hän on satsannut maantiepyöräilyyn. Nyt hän on rikkaimman pyöräilytallin Team Skyn ykkösajaja. Sunnuntaina (22.7) hän todennäköisesti ajaa Pariisiin legendaarisen Tour de Francen ensimmäisenä brittivoittajana.

Silloin kypärän alla ei tosin enää ole Paul Wellerin inspiroimaa hiustyyliä, vaan lyhyempi mod-tukka. Se oli Team Skyn käsky. Pidemmät hiukset olisivat liian painavat ja vähän hengittävät pitkien etappiajojen vuoristo-osuuksilla.

/Hulmerist

Fred Perry X Bradley Wiggins, kuva Fred Perry via modculture.com

(Tyyli)-idoleita: Liam Fray

Juu, kyllä, kaikki tyyli-ihastukseni ovat poikia - ja artisteja. The Courteeners -nokkamies Liam Fray pitänee yhdessä etunimikaimansa kanssa hallussaan tietokoneeni kuvahakukuninkuutta. Mies on niin komea, että heikottaa ja niin tyylikäs, että oma tyttöys pistää harmittamaan. Siellä se tyylikkyys majailee, Manchesterissa. Ja hiuksissa.

Kuva

(Tyyli-)idoleita: Steve Mason

Ex-Beta Band -keulamies ja nykyinen sooloartisti Steve Mason näyttää siltä kuin olisi kävellyt lavalle suoraan katsomosta, mutta kuulostaa siltä kuin piilottelisi selkänsä takansa ruusupuskaa ja suklaarasiaa. Huligaanihabitus yhdistettynä sielua hellivään lauluääneen synnyttää kiehtovan ristiriidan, jota on ilo sekä katsoa että kuunnella. Upea artisti ja tyylikäs pukeutuja, jonka tennari- ja tuulitakkikokoelmat herättävät tässä tytössä ihailua. 

Masonia kuunnellessa tulee kyllä kiittäneeksi luojaa siitä, että agressiivisten kannattajalaulujen sijaan saamme kuulla tämän lädin suusta kuulasta ja herkkää popmusiikkia. Vau.

Kevät = Harringtonism

Kuva Kuva Kuva Kuva

And I wish I had been born a boy...

...or Liam Gallagher. Komeaa on.

Pretty Green spring/summer 2012.

Merc spring/summer 2012

Ehdin viime viikonloppuna kaavailla duffelista ja maihareista luopumista, ja tiistaina taisinkin reippailla töihin tennareissa. Tuon päivän aikana työhuoneen ikkunasta todistetut äärimmäiset säävaihtelut ja Kaisaniemen puistoon toista laskiasta viettämään palanneet lapset kuitenkin saivat ottamaan pari askelta taaksepäin.

 

NIin kauan kuin joudun vielä pitämään uusia kevätkenkiä sisustuselementtinä, virittäydyn tunnelmaan haaveilemalla. Vaikka klassisen brittiläisen vaatemerkin Mercin kesään kuljettavan videon äärellä. Vaikka uuden malliston esillepano onkin astetta rouheampaa lädihabitusta arvostavan silmiin ehkä turhan pikkusievä, löytyy kokonaisuudesta paljon sellaista, mitä on myös minun kesääni kuuluva.

Mercissä hienoa on se, että alakulttuurivaikutteista pääsee nauttimaan esimerkiksi Fred Perryä huokemapaan hintaan. Myös merkin Lontoon Carnaby Streetin kaupan myyjät ovat komeampia kuin saman kadun Fred Perry -kaupan (kaikista komeimmat löytyvät kuitenkin Pretty Greeniltä, oih!).  Pakollisia nähtävyyksiä.

Plussaa Mercille myös siitä, että tänä keväänä naisten mallisto on laajempi kuin aikoihin. Niin ja pusuja tietty myös videon musiikkivalinnasta: The Rifles, jee jee!

Rock Royalties

No voihan huikeus! Vaikka en pukeutumiseeni mitään suurempia kikkailuja kaipaakaan, niin huh, nämä. Nämä!

Insipraation näihin Clarksin kaunottariin on löytynyt 60-luvun brittirockin kuninkaallisista ja ne on valmistettu samasta materiaalista kuin the Royal Guardsin uniformut.

Hmmm. Käyttöäkin näille olisi jo: maaliskuinen Korjaamo. Töppösten ja ikkunalaudalle aseteltujen Pete Doherty -lippujen yhteisvaikutuksesta kun mieleen piirtyvät nämä kuninkaalliset uniformuissaan.

Kuva: Clarks Originals

Hey, Lyla sydäntää Tumblria

Calling all the stars to fall and catch the silver sunlight in your hands

Koska tunnen jatkuvaa kiusausta pommittaa tätä musiikkiblogia Tumblrissa kiertävillä mie en kestä! -reaktion synnyttämillä kuvilla, katsoin jokin aika sitten parhaaksi pystyttää tarkoitusta varten oman leikkikentän.

Millään tämän blogin yleisestä linjasta poikkeavalla materiaalilla en varmastikaan kuvablogiksi kaavailemani sivuston selailijoita järkytä, tarkoituksena onkin fiilistellä tänne sanaistettuja, minua inspiroivia ihanuuksia visuaalisessa muodossa. Ruutuja, raitoja, maihareita, liameita, damoneita, rusetteja, polkkahiuksia, otsahiuksia, ponnareita, parkoja, kauluksia, tennareita, desert bootseja, ihania tyttöjä ja poikia plus muuta kaikista ihaninta näkyvissä siis.

Hey, Lyla! vaikuttaa täällä, käy kurkkaamassa, jos kiinnostaa nähdä, millaisista jutuista päiväuneksin.

This is England, this is Joseph Gilgun

Ei Baracuta miestä pahenna. Eikä varsinkaan Joseph Gilgunia. Ehkä mielenkiintoisin brittinäyttelijä tällä hetkellä. Rakastan ja huokailen. 

kuva via 

Ei haittaa, vaikka Gilgun onkin jättänyt taakseen elämänsä Emmerdalen Eli Dinglenä, kun tiedossa on lisää Woodya. Miehen tähdittämä This is England -elokuva on nimittäin saanut jatkokseen jo toisen spin-offin: kolmijaksoinen This Is England '88 -minisarja näytetään tällä viikolla brittien televisiossa. Sarjan dvd:lle päätymistä odotellessa minulla onkin sopivasti aikaa katsoa sitä edeltäneet This is England '86 -jaksot. Vihdoin.

Joseph Gilgun Woodyna, This is England '88 

Kiitos lukijalle vinkkauksesta! 

I've got a pocket full of pretty green

Oih! Mie en kestä!

Videolla vilahtelee useampikin konkreettinen syy sille, miksi vilkuilen jatkuvasti miestenosastoille. Oi miten tyylikästä! Miksi en vaan voisi olla poika? Tai edes vähän harteikkaampi tyttö?

Mukavaa uutta viikkoa toivottelee tyttö, joka pukeutui tänään(kin) Graham Coxoniksi

Sunday, sunday

Brittikliseillä ja -stereotypioilla leikittelevän Blur-kappaleen video näyttää näin 2010-luvun silmin katsottuna aikamoiselta kliseeltä itsekin. Mutta ai ai, kyllä tässä brittipopestetiikkaa vilisevässä pätkässä silmä lepää. Videolta kun löytyy kaikki, mitä ihminen tarvitsee näyttääkseen tyylikkäältä: desert bootit, pikeet, button downit, v-aukko-Perryt, parka, Harrington, Levi's viisnollaykköset... Tyyli-ikoneita, todellakin.

Noel Gallagher's high flying shoes

Limited to 200 pairs worldwide, the Noel Gallagher x adidas Originals – Training 72 NG will officially launch on Saturday, October 22nd, at adidas Originals No.6 in London and No.74 in Berlin.

Mistäs saatais Miialle? 

Kuvat täältä.

Inspiration in pictures

Fred Perry girl and Merc boy.

  
Kuvat: Fred Perry (1&2) ja Merc (3&4)

Puisto- ja pop-elämää

Pari viikkoa sitten tanssitti Kuudes linja, tänään olisi mahdollisuus jaloitella Tavastialla.

http://www.poplife.fi/

Mitä tanssittaviin biiseihin tulee, olen äärimmäisen nirso, jäykkis ja tosikko, enkä useinkaan suostu liikehtimään minkään sellaisen tahtiin, mikä turmelisi brittipopuskottavuuteni, heh. Siksipä päädynkin aina olemaan se raivostuttava, dj-tiskillä mankuva "kilttiiii, soita Bluriii" -tyyppi. Onneksi ne yleensä soittaa. Ehkä tänäänkin, onhan tuo nyt pop-elämää parhaimmillaan.

H is for Harrington

Kuva baracuta.tmblr.com

Rotsisti kiittää syksystä.

What are these? Forest Hills.

  
kuva kuva

Life is good

Elämä on hyvää ja pojat ihania. Ei muuta mielessä nytten.

Kuvat: lucasNapeche / Flickr.com / cc 2.0

Paul Weller for Pretty Green range

Liam Gallgherin ja Paul Wellerin yhteistyö ei tässäkään tapauksessa varsinaisesti yllätä.

Always a style icon, Weller will be indulging his love for fashion this summer with an exclusive collection for Pretty Green. It will feature six limited edition pieces, all showcasing Weller's sharp infamous style.

Kuva: Pretty Green via modculture.com

Speaking about the collection, Paul said: "I've wanted to design my own range for some time and Pretty Green felt like a good home for my clothes."

Ai juu.

Pretty Green is a British clothing label founded and designed by Liam Gallagher.

T-paidasta asiaa: Fred Perry Re-issues

Se, jonka mielestä täällä taas väännetään tikusta asiaa, saapi olla tajuamatta. Niin se vain näköjään menee, että alakulttuurinörtti se jaksaa innostua ihan vain t-paidoistakin. Siispä:

Brittiläinen Fred Perry iloitsee kulttuurimme monimuotoisuudesta ottamalla uudelleen tuotantoon muutaman paitamallin arkistojensa kätköistä. Tempauksellaan merkki haluaa osoittaa kunnioitusta muutamille alakulttuureille, jotka 50 - 70 -luvuilla omaksuivat merkin pikeen käyttöönsä. Oman paitansa ovat saaneet muun muassa Northern Soul -liike ja punk. Paidat on pyritty valmistamaan materiaalivalintoja, värejä ja muita originaaleja yksityiskohtia kunnioittaen.

"The Re-issue shirts celebrate the stories behind four of our most influental subcultures, paying homage to these tribes with archive details and new interpretations of their legacy." fredperry.com

1957 Fred Perry Shirt. West Ham -kannattajien ja paitaa myyvän Lontoon Lilywhites-urheiluliikkeen vaatimuksesta Fred Perry alkoi valmistaa pikeetä 50-luvun lopussa myös joukkueen tunnusvärissä:

1963 Northern Soul -paita fiilistelee tietysti Northern Soulin ja Fred Perryn lämpimiä välejä:

 

1976 Punk Shirt. Punkin syntyä ja Lontoon 100 Clubia juhlistava paita comes with an original bleach splash effect. Jaahas. Just.

1979 Perry Boy Shirt juhlistaa Manchesterin ja Salfordin alueen 1970-luvun nuoria kapinallisia, The Perry Boy -casualisteja.

Kuvat: Fred Perry via modculture.com