Jotain uutta: The Quangos

Uusin bändituttavuuteni, manchesteriläinen The Quangos maistunee sinullekin, mikäli yhtään innostut The Coralista, Castista, The Beesistä tai ehkä jopa The Kooksista, etkä näin siis ainakaan kovasti vierasta sanaa 'retro'. Yhtyeen oma vaikutelistalta löytyy The Beach Boysin lisäksi joukko klassisia soul-nimiä. Itse pidän erityisesti laulajan tummasta ja syvän rouheasta äänestä, jossa on kyllä soulsävyjen lisäksi myös jotain samaa The Coralin James Skellyn laulannan kanssa. Laulajan äänen särmikkyys (ja Lee Mavers -tukka) yhdistettynä kuuskytlukulaiseen tunnelmaan saa ainakin minut innostumaan.

Yhtye julkaisi keväällä EP:n, joka kantaa nimeä Spring Sessions. Nyt nuorukaiset nauttivat Fred Perry -merkin suojeluksesta sekä huhun mukaan myös Shaun Ryderin, Bezin ja Miles Kanen kehuista. 

Olisin halunnut soittaa täällä suosikkini, somasti soulahtavan You Need To Settle Downin, mutta siitä ei löytynyt passelia pätkää liitettäväksi. Tässä kuitenkin pari kivaa muuta. Lisää yhtyeen Facebook-sivulla.

Synttärityttö

Täytin tänään vuosia ja huh, vielä monia sellaisia! Ei-niin-ylhäisessä yksinäisyydessä eletyistä opiskeluvuosista on jäänyt päälle tunne, että ihan paras tammikuun viidestoista on silloin, kun saan viettää sen itsekseni touhuillen. Vaikka niin kuin tänään: ahmien Satu Taskisen Täydellinen paisti -kirjaa, kuunnellen The Courteenersia, Valkyriansia, Castia, Oasista ja vanhaa Idlewildia, hioen Liam-kävelyä peilin edessä, syöden vuoroin karkkia ja linssikeittoa, järjestellen pikeitä kaappiin värikoodeittain, selaillen kuvia Lily Allenista, haaveillen pitkistä hiuksista, keväästä ja uudesta parkasta, pyykkäillen, laulaen ja vähän tanssienkin.

Kaavailin kirjoittavani viimeisen käyntiin pyörähtäneen kaksikymppisen kunniaksi vuosisadan synttäripostauksen siitä, kuinka olen tällä hetkellä onnellisempi kuin ikinä. Siitä, kuinka just näin ja just tällaisena on hyvä. Mutta koska jokainen lause, jonka kirjoitin tuntui olevan vähän sinne päin, vetäydyin projektista. Onneksemme meillä kuitenkin on popmusiikin suuret ajattelijat, jotka osaavat sanoa sen juuri oikein:

Someone will always be more than I'll ever be, so then I'll be myself.

'Cause all that I need today, is all I need. Ooh, rakastan, yhtä paljon kuin pullajalkojani. Ei lisättävää.

Cast: See that girl. En kestä!

Juuri nyt tuntuu siltä, että rakastan menneiden vuosien menestysyhtyeiden takaisin tulemisia enemmän kuin ikinä. 1990-luvun brittipop-suuruus Cast on tehnyt paluulevyään ilmeisesti jo hyvän tovin, sillä vihjeitä uudesta materiaalista on tipahdellut sosiaalisen median eri sovelluksiin varmastikin jo yhtyeen viime joulukuisesta, vuoden 1995 mestariteoksen, All Change -klassikon juhlistamisen kunniaksi tehdystä paluukiertueesta lähtien.

Viime kesänä yhtye soitti muutaman festarikeikan, nyt on sitten vihdoin sen uuden materiaalin julkaisun aika. Albumi Troubled Times ilmestyi ilmeisesti PledgeMusic-verkkosivuston kautta jonkinlaisena eksklusiivisena latausversiona tiistaina, virallisesti se on ulkona helmikuussa. Singlelohkaisu See that girl ilmestyy kuitenkin jo 19.12. Ihan sama, mitä sieltä tulee, suursuosikki on aina suursuosikki ja keulamies John Power yksi pop-jumalistani. Britpop never dies - olen innoissani. 

Cast 2011

Cast 1996

Päivän brittipoppi: Cast

Nämä brittipoppi-tunnelmoinnit ovat yleensä aika nostalgiavoittoista fiilistelyä. Tällä kertaa ei tarvitse kuitenkaan muistella pelkästään menneitä. Liverpoolilainen Cast on nimittäin tekemässä tämän vuoden lopulla muutaman keikan mittaisen reunionin juhlistaakseen legendaarisen All Change -albumin 15:n vuoden ikää. Erityisen mahtavaa on se, että brittiläinen musiikkimedia ja -yleisö vaikuttavat suuresti innostuneen legendojen paluusta. 

Vaikka Cast kuuluukin brittipopin kulta-aikojen kultakimpaleisiin, yltää sen syntyhistoria aikaan ennen brittipopyhtyeiden ylitarjontaa. Ennen vuonna 1992 perustettua Castia yhtyeen keulahahmo John Power vaikutti nimittäin The La's:in basistina.

The La's:in näkyvyys Maailman parhaat pop-kappaleet -listalla on tietysti ilmiselvää. Pop-musiikin sanakirjamääritelmäksi sopisi varmasti aika monen mielestä "vrt. There She Goes". Vakuuttavasti poptaiteili myös Cast. All Change sisältää muun muassa sellaiset popestetiikan riemut kuin Alright, Fine Time ja Walkaway, joka minun mielestäni kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan poppari-DJ:n soittolistalle viimeiseksi hitaaksi. Ai ai. Sen verran ajatonta on yhtyeen soittelu, että itse ainakin innostun aina ja yhä vain.