Perjantai-biisi: Lily Allen - Knock 'Em Out

Rrrrrakastan Lily Allenia ja erityisesti tyttöidolini Alright, Still -debyyttiä. Siinäpä vasta levyllinen hyvänmielen musiikkia! Kesäisen viikonlopun seuraksi mainiosti istuvaa albumia edustaa hyvin tämä Mike Skinner -henkinen Knock 'Em Out, soikoon se siis viikonlopun tunnarina. Ihanan voimaannuttavaa! Perjantai, vau!

Mitä Lily Allen edellä, sitä Miia perässä?

Olen lähipiirissäni tunnettu rakkaudestani pieniä kauniita asioita ja esineitä kohtaan. Niinpä olenkin jo pitkään halunnut näyttää Lily Allenilta hankkia itselleni pienen kauniin vaateparren saksalaisen suunnittelijan Markus Lupferin kokoelmista. Parisen viikkoa sitten saavutettu, varsin villiltä vaikuttava ikä tuntui sopivalta ajankohdalta pistää toive toteutukseen.

Lupferin vaatteiden, erityisesti kimalteilla varustettujen jumppereiden ja teksti-t-paitojen esteettisyys on sitä luokkaa, että tällainen herkkä, itseään etsivä popparityttö menee sekaisin. Ykköstoiveita, Lily Alleninkin päällä aikoinaan nähtyjä, köysikirjailtuja Love- ja Kiss-paitoja ei valikoimista enää saa, joten hätäpäissäni jouduin valitsemaan jonkun toisen.

Suurena tekstiesteetikkona voisin valehtelematta kelpuuttaa kaappiini lähes jokaisen miehen taideteoksista. Luonnollisestikin kovin paljon minua olisivat olleet Lost-teeppari,  Love hurts- tekstillä varustettu neule tai herkän runollinen, paljetein kirjailtu I put a spell on you -ihanuus. Ainoa selkeästi nou nou taitaa olla Sunday Best -pusakka, jonka viesti vain ei mene läpi tällaiselle sunnuntaivihaajalle.

Kuva Kuva 

Tulin kuitenkin päätyneeksi tuohon Wild-tekstiin. Paita on niin kaunis, että saa arvoistansa tilaisuutta odotellessa toimittaa sisustuselementin virkaa. Mutta ketäköhän oikein yritän tuolla tekstillä huijata? Ehkä tuo mustasta pitsistä paitaan näperrelty Wild on sopiva julistus tällaisen kovaa vauhtia keski-ikäistyvän vanhanpiian rinnuksilla kannettavaksi. Ja hei, 157 cm:n pituus ja paita vähän niin kuin sillä, sen lähemmäksi Lily Allenia, tuota tyttöidoleistani ihaninta, eivät minun rahkeeni taida riittää. Sallittaan minulle siis tämänluokan turhamaisuus.

 

 Että oikein Wild, just joo.

Itkeäkö vai nauraa

Tällaisena popmusiikin turmelemana romantikkona tietysti toivoisin olevani jonkin tunteita värisyttävän popherkistelyn alkulähde, suuren rakkaudentunnustuksen tai sietämättömän ikävän kiteyttävän laulun sinä tai hän. Niinpä en oikein tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun päädyn löytämään itseni vähemmän imartelevasti Lily Allenin 22-kappaleesta. Enkä todellakaan ainoastaan rivien välistä. Huoh. Nyt itkettää, myöhemmin toivottavasti vähän naurattaakin tämä touhu.

"Se kuulostaa tutulta, koska se kertoo sinusta" kommentoi kerran eräs ystäväni ihmetystäni, jonka koin lukiessani jälleen yhtä itseeni niin kovasti kolahtanutta, elämäänsä ryhtiliikettä kaipaaville suunnattua elämäntaito-opasta. Ja tutulta kuulostaa tämä laulukin. Ja jos kukaan ei koskaan tee minusta mitään hohdokkaampaa kuvausta jälkipolville esiteltäväksi, tyydyn tähän. Onhan tämä sentään  äärimmäisen kivasti muotoiltu tapa juhlistaa elämää liki kolmikymppisenä onnettomana.

Vindaloo - jalkapallohuumaa

No, rakkauden, urheilun ja pop-musiikin nimissä on kautta historian tehtyä kaikenlaista. Vuonna 1998 Cool Britannia -ilmiön jo hiivuttua tuon kulttuurihistoriallisen merkkikauden avainhahmot Alex "Blurin basisti" James ja Keith "Lilyn isä" Allen tekaisivat kaikkien jalkapallohuligaanien iloksi uuden pubballadin. Fat Les -kokoonpanon Ranskan MM-kisojen alla äänittämä Vindaloo nousi brittilistalla lopulta kakkoseksi. Kovin huimaan menestykseen huudatus ei kuitenkaan Englantia kisoissa siivittänyt.

Niin yhtyeestä kuin kappaleesta tehdystä videostakin löytyy joukko mielenkiintoista väkeä. Mukana on tietysti soittohommissakin häärinyt taiteilija Damien "Country House" Hirst sekä kappas kappas, Pikku Britannian Matt Lucas ja David Walliams. Nuorta Lily Allenia en itse ole vielä pystynyt videolta paikallistamaan.

Olkoon tämä minun panokseni meneillään olevan jalkapallohuuman ruokkimiseen.  Kukapa voisi olla pitämättä yhtyeestä jonka tuotantoon kuuluu laulu Who Invented Fish & Chips?. Oikeaoppisesti Vindaloo tulisi tietysti hoilata läpi lagerin ja curryn kyytipoikana. Menköön nyt näin. Pisteet  Bitter Sweet Symphony -parodiasta.

Tyttöjen ilta

Sain tänään taas huomata englannin kurssilla, että jotkut meistä vain ovat luonnostaan enemmän seinärisuja kuin esiintyjiä. Vaikka valmistauduinkin kielitieteelliseen presentationiin lähdekirjallisuuteen tutustumalla ja kuullun ymmärtämistäni kehittämällä, tunsin oloni kyllä aika onnettomaksi käytännön syistä erittäin ytimekkääksi ja pelkistetyksi jääneen PowerPoint-esitykseni edessä. Kurssin suoritettuani pyhitän englanninkielentaitoni popkulttuurin käyttöön. Love, love laa la laa. 

Anyways. Päivän traumakokemuksista toipuakseni päätin viettää illan parhaiden seurassa. Traumalääkitykseksi siis tyttöjen ilta. Kiitos viimeisestä, Lily ja Britta!