Olen aina ollut jotenkin mystisen viehättynyt 60-luvusta: ajan nuorisokulttuurista, musiikista, visuaalisuudesta ja esteettisistä ihanteista. Varsin monen itselleni tänään tärkeän jutun juuret voi paikantaa juuri jonnekin tuonne 50 vuoden taakse, kaiken cooliuden alkulähteille. Erityisen viehättynyt olen ajan tyttöbändeistä. Vaikka en mikään aktiiviharrastaja olekaan, tunnistan tällaisten juttujen klassikkoarvon ja populaarikulttuurisen merkityksen.
The Marvelettesin Please Mr. Postman -kappale yksi kaikkien aikojen klassikkosuosikeistani ja kyllä, minusta tällaisen Motown-klassikon tuntemisen voi laskea yleissivistykseen kuuluvaksi. Kovin popahtavaa Motownia edustava kipale on muuten lafkan ensimmäinen listaykkönen ja juuri nyt ajankohtainen, sillä se saa soida eilen menehtyneen päävokalistin, Gladys Hortonin muistolle. Sinne meni hipunen cooliuttakin. Voi, tämä on vain niin herttainen.
