Jotain uutta: The Broken Vinyl Club

No, ei ihan upo uutta, mutta melkein! Walesiläinen The Broken Vinyl Club nimittäin julkaisi ensialbuminsa jo viime lokakuussa, ja viimeisimmän singlensäkin jo kolmisen kuukautta sitten. Mutta koska itse havahduin yhtyeen hienouteen vasta tovi sitten, esittelen sen uutukaisena. 

Acid Jazz Recordsille levyttävän (yleensä hyvä merkki) yhtyeen touhussa kuuluvat vahvat 60-lukuvaikutteet. Yhtyeen nimi onkin nostettu toistuvasti esiin uusista mod-yhtyeistä puhuttaessa. Vertailukohtaa yhtyeen tekemisiin on haettu ainakin The Beatlesin, The Kinksin ja The La'sin tuotannosta - moderni klassinen brittyhtye siis, ja aina habitusta myöten. Itse puhun mielelläni The Broken Vinyl Clubin kanssa samassa lauseessa kotimaisesta The Casbahista ja tietty ihan vastikäänkin hehkutetusta The Moonsista.

Mainitsemisen arvoista lienee vielä se, että Liam Gallagher ja Alan McGee ovat tunnustautuneet faneiksi.

Niin, Miia ja Liam tykkäävät, tykkäättekös te?

Suosittelen tutustumaan ihan koko levyyn. Jos ostaminen kirpaisee, voi sen tarkastaa Spotifyssa.

Suukoista teen tydytydyy, kielitieteen

Kielitiede on opettanut minulle elämästä melkein yhtä paljon kuin kymmenen vuotta osa-aikatyötä osuuskaupan kassalla. Muutamia vuosia jatkuneet opinnot päättynevät vielä tämän vuoden puolella, kunhan vain saan humanistista tiedemaailmaa todennäköisesti suuresti järisyttävän Joojoo keskustelussa -graduni valmiiksi. Joo-o. 

Tulevana fennistiikan ammattilaisena en voi kuin ihailla sitä taitoa, millä Jaana Rinne itämerensuomalaisen kieliperintömme kanssa taiteilee. Ja se joka vielä tämän jälkeen väitää, että suomen kieli ei taivu popmusiikkiin, elää jossain Euroviisu-traumassa. Tämähän on sanataidetta! Kunnioitan.

Kiitos sille, joka on leikannutliimannut tämän pätkän. Heh. Epäsynkkakaan ei haittaa, kun Jiri Nikkinen on niin kuuma. Silleen se toimii. Alkuperäsellä ääniraidalla sama juttu löytyy Elävästä Arkistosta. Super!

Cliftersin on kaikin puolin huippu ja Elekieltä yksi bändin parhaista covereista. Beatles-covereiden lisäksi yhtye on versioinut taidokkaasti ainakin muutamia Rollareiden kappaleita, The Kinksin Set Me Free - ja The Whon I Can't Explain - ja The Kids Are Alright kappaleet. Bändin ja sanoittaja Jaana Rinteen yhteistyö 80-luvun lopulla poiki  joukon huomionarvoista kulttuurihistoriaa. Itse asiassa yhtyeen debyytti Kuningas (1987) ja yksinomaan covereista koostuva läpimurtolevy Sexi On In (1989) kuuluvat mielestäni suomalaisen popin kaanoniin, sen verran hienosti tuo suomen kieli kappaleissa soljuu.

Mä oon Harry Love mut tuu ostamaan, pimee yö iskee silmää ja asiakas vilkuttaa.

Elekielet kohdillaan.

Kiitos äiti, että annoit Radio Suomen soida.