Melankolian kukkuloilla - tähän sitä on taas tultu

Tähän sitä nyt on sitten tultu. Piirroshahmotkin saavat minut itkemään. Tämänkertainen melankoliaputki sai alkunsa keskiviikkona Le Bonkista French Filmisin ja Mannan keikalta, jonne oli jostain käsittämättömästä syystä kerääntynyt oikein suma onnellisia pariskuntia.

Toisten kaulailujen sietäminen on nyt vienyt tästä rakkaudettomassa tyhjiössä elävästä rockpoliisista sen viimeisen terän, joten tyydyn sanomaan vain sen, että French Films oli edelleen symppis ja kuulosti paremmalta kuin kesällä YKlla. Manna oli kans ihan jees, vaikka kitaran ränkytiränkyti välillä turhan painokaasti puskikin muun kivan päälle. 

Toivottavasti pystyn sietämään toisten onnea vähän paremmin huomenna Korjaamolla. Kauniiden ja rakastuneiden ihmisten ympäröimänä vain on joskus äärimmäisen vaikea huomata muuta kuin se omasta elämästä puuttuva kauneus ja rakkaus.

Mutta ehkä jokainen melankolia on laulun arvoinen. Tämäkin raskasmielisyyden hetki voisi olla se, josta oikein muotoiltuna syntyisi ihmissieluja liikuttava popkappale. Lyriikoista tosin tulisi vähän yksitoikkoiset: Miksi kukaan ei rakasta minua? Miksi kukaan ei rakasta minua? Mutta silti. Tällaisina surun murtamina hetkinä niitä hienouksia tehdään, ihan varmasti.

Huomisen Image-klubin yhtyeistä kerran aiemmin livenä testaamani Murmansk on omaan makuuni ehkä hieman - ironista kyllä - raskasvetoista. Mutta jos hyvin käy, pystyn Big Wave Ridersin soidessa laskeutumaan hetkeksi alas täältä melankolian kukkulan huipulta. Täytyy vain yrittää hetkeksi hyväksyä se, että mulla ei just nyt mene ihan niin lujaa kuin muilla.

Lauantaina 9.10.

Korjaamo, Kulmasali

Image-klubi 

MURMANSK 

BIG WAVE RIDERS 

Klo 22–03 

Show time 24.00 / 23.00 

K-18

8€ 

www.myspace.com/murmansktheband
www.myspace.com/bigwaveridersband