Perjantain Korjaamon reissusta tuli kuin tulikin keikkaseuran puuttuessa jonkinasteinen orpoilu. Ihan kiva sellainen onneksi. Seuralle olisi ollut kuitenkin taas käyttöä: hillityn ensivaikutelman MySpacessaan antanut The Ran osoittautui livenä aikamoiseksi pumpuksi, jonka itselleni ominaisimmasta musiikkimausta vähän off-topic menevää menoa olisi kivassa seurassa kuunnellut varsin kivuttomasti. Ei se yksinkään kivualiasta ollut, mutta kun muut pogoo tai muuten menevät ja eläytyvät, on tylsää nojailla yksin seinään ja miettiä, olenko oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Onneksi kuitenkin saan pian todistaa yhtä elämäni merkittävintä keikkakokemusta yhdessä maailman parahimman kanssa. Pikkuveli plus Lontoo plus British Sea Power on aika lähellä täydellisyyttä. Elämäni onnet ja ilot samassa paketissa, joka aukeaa 28.10. Paikan, ajan ja seuran oikeellisuuden suhteen ei siis epäilystäkään. Veltsu, olet yhtä suuri aarre kuin tämä laulu. Kohta mennään!
Onnea on pikkuveli, joka kestää sen, kun kyynelehdin jostain syvältä sielusta kumpuavaa, määrittelemätöntä itkua Open the Door -kappaleen tahtiin. Rakkaan ihmisen seurassa on turvallista seota onnesta. Are you gonna live or die? Are you gonna be alright? It takes a thing to be a man these days, nobody cares but everyones caring. Eipä voisi laulu paljoa enempää minua olla. Siksi se onkin yksi hienoimmista.
