(Tyyli)-idoleita: Liam Fray

Juu, kyllä, kaikki tyyli-ihastukseni ovat poikia - ja artisteja. The Courteeners -nokkamies Liam Fray pitänee yhdessä etunimikaimansa kanssa hallussaan tietokoneeni kuvahakukuninkuutta. Mies on niin komea, että heikottaa ja niin tyylikäs, että oma tyttöys pistää harmittamaan. Siellä se tyylikkyys majailee, Manchesterissa. Ja hiuksissa.

Kuva

Tärkeät uudet kappaleet vuonna 2010: 5 - 1

Listan alku täällä. Vuoden tärkeimmät levyt listana puolestaan täällä.

5. Britta Persson - Meet A Bear: Laulu, joka saa minut ajattelemaan, että kyllä tämä tästä. Tuo siis reilun kolmen minuutin ajaksi ripauksen elämäniloa ja itsevarmuutta ihmiseen, joka ei sellaisia luontaisesti omista.  Fin fin fin.

4. Gorillaz - On Melancholy Hill: Plastic Beach oli vähän pettymys, mutta tämä biisi onnistuu kyllä nousemaan kaikkien aikojen pop-kappaleiden joukkoon. Video on pyörinyt täällä jo joskus, joten laitan tällaisen liven. Ja kappas, rakkauteni Damon Albarniin roihuaa kovempana kuin koskaan. No kattokaa nyt sitä!

3. Stornoway - Watching Birds: Oxfordilaisyhtyeen folkahtavan debyytin menoraita. Yksi vuoden hyväntuulisimmista biiseistä, jonka tahtiin on pakko vähän karjuakin (2:24). Vuoden tiukin soolo (2:52 -->) ja veikein video. Tämä vain on yksinkertaisesti aivan mahtava.

2. Blur - Fool's Day: Minun taidot sanoa Blurista mitään objektiivisen musiikkitieteellistä ovat olemattomat. Rakkaus on sokea, kaikki käy. Oli siis tavallaan helpotus huomata, että come back -kappale löytyy myös muutaman muun blogin listalta. Näennäisesti yksinkertaisen laulun hienous menee joka tapauksessa yli minun ymmärryksen. Huh, miten tämmöstä voi edes olla olemassa? Tässä on siis aika lailla kaikki, mitä tarvitaan: myös se kaivattu Graham Coxon.

1. The Courteeners - You Overdid It Doll: Yhtyeen Falcon-albumi oli yksi vuoden käytetyimmistä, mutta ei kuitenkaan ihan yltänyt Tärkeimmät levyt -listalle. Tämän biisin tykkäily on vähän kirvoittanu lähipiirissä ihmettelyä, mutta itse kyllä ostan tällaisen poljennon: mansesterilaiskomistusten biisi on herättänyt fiiliksiä, joita olisin mieluusti tuntenut menneenä vuonna enemmänkin. Myönnän, että lyriikat eivät ole tämän laulun vahvuus, mutta nehän ovatkin vain puoli biisiä. Jos vuodesta pitäisi valita yksi biisi soitettavaksi, valitsisin tämän. Ja tanssisin sen tahtiin. Harmi, että tuo video on vähän nolo.

Päätin valita listalle vain kaksitoista biisiä, mikä tarkoittaa sitä, että hurjasti kaikkea kivaa jäi ulkopuolelle. Kahdentoista kärkeä viime metreille asti hätyyttelivät Neufvoinin ainakin multa jalat alta vienyt  Polar Song, Teenage Fanclubin takuuhyvä Baby Lee, Magenta Skycoden taianomainen Trains Are Leaving The Yard ja French Filmsin mahtavat Golden Sea ja Take You With Me. Nyt kuitenkin tällaisella uuteen vuoteen.

The good times are calling me

Minun taitaa olla parasta pitäytyä pois näiltä kulmilta muutama seuraava päivä. Tai siihen asti, että olen valmis vaihtamaan www.gradutakuu.fi-sivun johonkin muuhun aloitussivuun. Pelkään nimittäin todella, että alan kirjoitella tänne Pomodoro-tekniikasta ja muista jännittävistä nikseistä ja välineistä, joiden avulla olen saanut huijattua itseni mukaan gradunteon loppurutistukseen. Pakon, kiireen, paineen, viimetipan ja ennen kaikkea graduttoman elämän mukana tulevan onnen painaessa päälle sitä pystyy näköjään uppoutumaan lähes mihin tahansa. Vai kuinka jännältä teidän mielestänne oikeasti kuulostaa tutkimus "Dialogipartikkeli joojoo keskustelussa"?

No joo, ei tuo The Courteenersin sinänsä mainio biisi liity oikeastaan tähän tekstiin mitenkään. Se on siinä ihan vain naamioimassa tätä postausta edes jollain tasolla musiikilliseksi. Todellisuudessahan haluan tietystikin päästä mainostamaan juurikin sitä Pomodoro-tekniikkaa. Kyllä minulle nimittäin taivas aukesi, kun tajusin, että gradunteossahan on kyse loppujen lopuksi tomaateista. 25 minuuttia gradun parissa vastaa yhtä tomaattia. Ennemmän minuutteja tarkoittaa enemmän tomaatteja ja enemmän tomaatteja on aina jees. Tai ainakin tie maisteriksi. Niinpä nykyään sen sijaan, että työskentelisin gradun parissa tunnin tai pari, "teen muutaman tomaatin".

Tomaatit ja gradutakuu ovat nyt ajaneet minut siihen pisteeseen, että keikat ja keikka-arvostelut jäävät harmillisesti puolitiehen ja  aamun ekat ja illan vikat biisit kuuntelematta, kun stereoissa pauhaa tutkimusaineiston keskustelunauhat. Radikaaleinta, mitä blogin puolelle näyttää irtoavan on muotoa tämä on hyvä biisi, koska kuulostaa hyvältä. Tai The Yhtyeennimi julkaisi juuri uuden singlen, joka on Levynnimi -levyn numeros singlelohkaisu. Tykkään niin etten kestä!

Minun tieni onneen on siis tällä hetkellä vahvasti tomaattien ja lähdeviitteiden viitoittama. Ja satunnaisen, tomaatinlaskua sopivasti rytmittävän musiikkikinkin, toki. Mutta lähinnä sellaisen, joka muistuttaa siitä, kuinka hyvät - graduttomat - ajat tuolla jossain minulle huutelevat. Suuresti odotettu on se päivä, kun gradu.doc ei enää näytä avautumisen merkkejä.

The Courteeners - Liam kuin Liam?

Tämä päivä on nyt ollut se päivä, jonka saapumista olen pelännyt koko kesän. Jumitus. Suuri kesäprojekti, nimittäin gradu ei ole näyttänyt etenemisen merkkejä tänään laisinkaan. Vaikka eipä se raakileraukan vika tietystikään ole jos kielitieteilijän ajatukset kulkevat lähinnä akselilla pojat ja pop. Mutta silti. Voisit jo valmistua, kiltti.

No, silloin kun hommat eivät etene, tehdään soittolista, joka  päräyttää fiilikset ylivertaisiin sfääreihin. Minun "Tee nyt se gradu alta pois, prkl niin pääset jälleen elämään kiinni" -listalle päätyi tänään paljon paljon paljon uutta mielenkiintoa,  The Courteenersia. En nyt kyllä ole ihan varma, pystyykö maailman toiseksi charmantein Liam kumppaneineen pitämään ajatuksiani pois pojista ja popista, sen verran hyvin ovat molemmat seikat manchesterilaisyhtyeessä framilla, mutta testataan, miten käy.

Yhtyeen kevättalven julkaisu, kakkoslevy Falcon on hieno. Ei ehkä wou, mutta ainakin vau. Teki minuun vaikutuksen. Iskit mut sua palvomaan*. Niin, eikä nokkamies Liam Frayn brittiläisiä perinteitä kumarteleva charmi ole minulle ainakaan mikään turn off. Näytetään siltä, mitä tehdään ja mistä tullaan. Tai silleen. Käy mulle.

Olkoon The Courteeners nyt sitten potentiaalinen helpotus siinä luopumisprosessissa jota Oasiksen suhteen yhä teen. Ei nyt ihan Liam kuin Liam, mutta vähän tyhjyyden täyttöä kuitenkin. Niin ja on Falcon nyt kirkkaasti sen neljän tähden suuruinen levy, ja jos se saa minut kirjoittamaan yhtään paremmin ja nopeammin, lupaan sille vielä sen viidennen tunnetähdenkin. Ja sitten kun se perhanan opinnäytetyö on valmis, lupaan pojille vielä tanssin. Niih! You Overdid It Doll -kappaleen tahtiin.

Hmmm. Musiikillisesti hyvin vähän oasista, charmin puolesta paljon liamia. Tytöt tykkää, tykkääkö pojat?

Täytynee kaivaa debyytti, vuoden 2008 St. Judekin kuunteluun. 

* Kiitos inspiraatiosta: Laakso - Loista Laakso