Ei ne suuret surut, vaan ne pienet ilot? Taitaa olla aika puhdistaa viime aikojen alakuloista ilmaa. Täyttyköön tämä blogi nyt taas rakkaudesta ja onnesta.
Rakkautta on kun Roddy laulaa juuri minulle vaikka kukaan muu ei koskaan laulaisikaan.
Rakkautta on kun Roddy laulaa juuri minulle vaikka kukaan muu ei koskaan laulaisikaan.
Onnea on no, muiden epäonni, tavallaan. Perspektiivien paikoilleen asettamisessa auttoi nimittäin myös Riku Korhosen Hyvästi tytöt -teos. Jonkun toisen epäonnisesta ja surkuhupaisastakin rakkauselämästä lukeminen pystyy näkökulmittamaan omaa elämää paremmin kuin sen oman epäonnisen ja surkuhupaisan rakkauselämän ihmettely.
Niin, mitäpä niiden poikien perään suremaan, ainahan voin kirjoittaa 25 tarinan kokoelman, joka käsittelee sitä mikä rakkaudessa on mahdollista ja mikä mahdotonta. Ainekset löytyy omasta eletystä elämästä ja nimeksi voisi tulla vaikka Hyvästi pojat. Paitsi Riku Korhonen ja Roddy Woomble, älkää menkö minnekään.
Otsikko: The Crash - Sugared
