Blue Moon

Tarkoitus oli kirjoitella ihan vain musiikista, mutta enpä voi olla reagoimatta Manchester Cityn Valioliigavoittoon. Koska en ole mikään jalkapalloanalyytikko, tyydyn sanomaan vain että vau, mikä peli. Käsittämättömän uskomattomat viimeiset minuutit! Onnea on nähdä kanssaeläjä ja oman elämäni City-fani ehkä onnellisimpana ikinä. Sykähdyttävää.

Mutta koska tämä on musiikkiblogi, täytyy tuo onni jollain tavalla kytkeä musiikkiin. Suuri Manchester City -fani Liam Gallagher esitteli kauden alussa Beady Eyensa kanssa Cityn uuden kotipaidan - ja tietysti Blue Moonin tahtiin. Tuntuuhan tämän postaaminen vähän lattealta ratkaisulta, kun katsoo juhlivaa stadionia ja onnesta liikuttunutta fanijoukkoa, mutta menköön!

Uusi biisi ja video The Moonsilta!

Brittiyhtye The Moons on epäilemättä viime vuosina aktivoituneista popyhtyeistä se suosikein. 2010 ilmestynyt Life On Earth on tässä blogissa jo kehuttu puhki, onni siis, että nämä perinteisen brittiläisen popmusiikin sanansaattajat julkaisevat uutta hehkutettavaa.

Uusi kappale English Summer on 25.5 ilmestyvän Double Vision Love -singlen B-puoli. Single on ensimmäinen lohkaisu tulevalta Fables Of History -albumilta. Tyylikäs biisi ja tyylikäs video tyylikkäältä yhtyeeltä. Kyllä kappale yhdessä täällä ihastellun Double Vison Loven kanssa lupailee debyytinveroista kakkosalbumia.

Tänään: Neat Neat, Johannes Laitila & Drn Drn

Luottotuotteeni, tuon uskollisesti palvelujaan tarjoavan Viime Tipan menovinkki: Tänään Helsingin Kalliossa ja Libertessä lavalle kapuavat Neat Neat, Johannes Laitila ja Drn Drn.

Itselläni illan fokus on Johannes Laitilassa, joka sen lisäksi, että on herkkä ja taidokas artisti, on myös hieno ystävä. Johannes julkaisi maaliskuun lopulla kakkosalbuminsa Heart Somewhere, joka onnistuu olemaa suloinen albumillinen perinteisin indie-elementein, isoin pop-nostatuksin ja laulaja-lauluntekijä-ajatuksin taiteiltua tunnelmaa. Hienoissa pop-kappaleissa ja vilpittömän tunteikkaassa tulkinnassa kuuluu korviin Death Cab For Cutieta, Ryan Admasia ja jopa Teenage Fanclubia. Illan toivelistalla erityisesti superkaunis February sekä  astetta menevämpi nimiraita. Niin ja tietysti ensimmäisen albumin suosikit.

Tässä kuitenkin uudelta levyltä viedoasun saanut November.

Itse odottelen erityisesti sitä, että pääsen ensimmäistä kertaa kuulemaan kaksin kitaran kanssa tutuksi tulleen Johanneksen rytmiryhmällä vahvistettuna. Kiva tietysti nähdä myös Neat Neat - joka ainakin joskus Nosturin alakerassa oli ihan jees - sekä selvittää, mikä ihme tuo Drn Drn on.

"But I'm harder."

Lisää silmänruokaa kaikkeen mielestäni olennaiseen liittyen löytyy tumblristani. Hey, Lylaan pääsee tästä ja tuosta blogin sivupalkista.

Levylautasella: Spiritualized - Sweet Heart Sweet Light

Hankin Spiritualizedin jo muutama viikko sitten ilmestyneen viimeisimmän pikkuisella viiveellä, muiden olennaisten vappuostosten yhteydessä. Reilun viikon verran Sweet Heart Sweet Light on tuntunut ainoalta oikealta musiikkivalinnalta. 

Parasta albumissa - ja Spiritualizedissa yleensä - on se, että se kuulostaa äärimmäisen todelliselta. Jason Pierceä kuunnellessa ei jää epäilystäkään siitä, etteikö mies todella tarkoita sitä, mitä laulaa. Jokainen elämän, kuoleman ja hengellisyyden ympärillä pyörivä lyriikkapätkä tuntuu siltä, että siihen on paketoitu se, mitä Pierce ajattelee, tuntee ja kokee for real. Hmmm, ehkä ne kaikista vaikuttavimmat pophetket ihan oikeasti kumpuavat aina jonkinlaisesta elämäntuskasta.

Niille, jotka ovat vaikkapa tämän blogin kautta tutustuneet mielenmaisemaani tuskin tulee yllätyksenä se, että suosikkikappaleeni levyllä ovat Too Laten ja So Long You Pretty Thingin kaltaiset melankoliaan taivuttelevat kaunottaret.

Kevät = Harringtonism

Kuva Kuva Kuva Kuva

Blur 21

Voilà!

21-vuotiaan Blurin kunniaksi tarjolla myös Blur 21: The Vinyl Box: kaikki älppärit alkuperäisten kaltaisilla kääreillä.