Mitä tulee musiikkiin, elokuviin, televisio-ohjelmiin, huumoriin, juomaan ja jopa ruokaan, luotan melko lailla brittiläisten makuun ja arvostelukykyyn. Niinpä oli itsestäänselvää, että taannoin Anttilan DVD-hyllyjä selaillessa tartuin koteloon, jonka sisältöä kuvailtiin "Englannin kaikkien aikojen parhaaksi TV-sarjaksi". Tuosta alkoi minun yksitoistatuntiseni klassikoksi nimetyn Brideshead Revisitedin parissa.
Brideshead Revisited (Mennyt maailma) on Evelyn Waughin samannimiseen romaaniin perustuva 11-jaksoinen TV-filmatisointi, joka ensiesitettiin Britannian televisiossa loppuvuodesta 1981. Jeremy Ironsin esittämä taideopiskelija Charles Ryder ja rikas ja omalaatuisen persoonnallinen aristokraattinuorukainen, Anthony Andrewsin näyttelemä Sebastian Flyte, ystävystyvät Oxfordissa 1920-luvun alussa. Charles pääsee Sebastianin mukana tutustumaan aristokraattiperheen katolilaisuuden värittämään arkeen, juhlaan ja käsittelemättömiin asioihin perheen kartanossa viettämänsä kesän aikana.
Alkuasetelmat suurin piirtein näin. Mutta mutta. Parhainkaan juonenkuvaus ei pysty välittämään sitä, mitä sarjassa kuvattujen vuosien aikana oikeasti tapahtuu. Sarjassa on paljon sellaista hiljaista draamaa, joka syntyy ihmistenvälisistä suhteista ja jännitteistä, ei niinkään tapahtumista. Flyten aristokraattiperheen jokainen rakastettava ja omalla tavallaan ongelmainen ja inhimillinen henkilöhahmo lumoaa Charlesin lisäksi myös katsojan: huoli ja suru henkilöiden kohtalosta on kirjaa lukemattomalle ja sarjaa ennen näkemättömälle aitoa ja huh, sydäntä raastavaa.
Päähenkilöiden esittäjät pystyvät luomaan hahmojen välille sellaisen kemian, että alusta asti on selvää, että Charlesin ja Sebastianin välillä on kyse sellaisesta rakkaudesta, joka ei tarvitse määrittelyjä. Jostain erityisestä siis. Ehkäpä televisiohistorian valloittavin, kaunein ja dramaattisin ihmissuhde.
Sarjan intensiivisyyden ja suurien tunteiden mukana eläminen tekee katselukokemuksesta sen verran raskaan ja tunne-elämää kuormittavan, että en ole varman, tulenko koskaan palaamaan Bridesheadin maailmaan. En ehkä välttämättä halua toista katselukokemusta sellaisesta, joka kerran lumosi minut. Ehkä.
Tai sitten en vain malta olla palaamatta sarjan tarjoileman brit chicin ja sen konstikkiden, ongelmallisten, itsepäisten, surullisten, iloisten, kauniiden ja toisiaan vihaavien, mutta silti niin kovasti rakastavien henkilöhahmojen ja heidän kohtaloidensa seuraan. Paljon surua, mutta kaunista sellaista.
Sarjan intensiivisyyden ja suurien tunteiden mukana eläminen tekee katselukokemuksesta sen verran raskaan ja tunne-elämää kuormittavan, että en ole varman, tulenko koskaan palaamaan Bridesheadin maailmaan. En ehkä välttämättä halua toista katselukokemusta sellaisesta, joka kerran lumosi minut. Ehkä.
Tai sitten en vain malta olla palaamatta sarjan tarjoileman brit chicin ja sen konstikkiden, ongelmallisten, itsepäisten, surullisten, iloisten, kauniiden ja toisiaan vihaavien, mutta silti niin kovasti rakastavien henkilöhahmojen ja heidän kohtaloidensa seuraan. Paljon surua, mutta kaunista sellaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti