Levylautasella: Neufvoin ja British Sea Power

Viime päivät levylautasellani ovat viihtyneet kaksi ep:n mittaista uutuusjulkaisua: kuopiolaisen Neufvoin-yhtyeen Fake Musket EP sekä ikisuosikin, brightonilaisen British Sea Powerin Zeus. Sen verran suurella sydämellä olen molempia kuunnellut, että sananen tänne tuntuu olevan paikallaan.
 

Neufvoinin järjestyksessä toinen julkaisu, Fake Musket EP ilmestyi kuun alussa. Jonkinlaisen kotimaisen indie-lupauksen kunniakkaan viitan vuoden takaisella Robokop-ep:llään harteilleen saanut poppoo onnistuu viimeisimmällään tuomaan ainakin minun elämääni palasen parempaa syksyä.

Vaikka Fake Musket on biisimateriaaliltaan yllättävän monipuolinen parikymmenminuuttinen, muodostaa se varsin koherentin kokonaisuuden. Laulaja Anssi Neuvosen herkkä, mutta samalla lämmin ääni toimii yhtä valloittavasti niin kokonaisuuden aloittavan The Wooden Barrel Band -kappaleen marssirytmien, Kero Lantern -kappaleen irrottelevan kertosäkeen kuin Drunken Captain -biisin diskotwistinkin tahtiin. Siinäpä muuten laulu, jonka ainakin minä pistäisin jokaisen emännöimäni tanssi-iltaman soittolistalle. 

Kerrassaan ihastuttavaksi kokonaisuudeksi osoittautuvan ep:n aarre on kuitenkin Polar Song, jonka äärimmäisen valloittava ja paikoin jopa juhlava tunnelma luo kohta koittavalle talvihorrokseen vetäytymiselle aikamoisen kauniit puitteet. We can't control the time  from inside this sand clock, oh, we all want to escape. Oih, ehkä olen helppo tapaus, tai ehkä tämän äärellä vain on mahdotonta olla muuta kuin myyty. 

Fake Musketin tuottajana on häärinyt Rubikista tuttu Artturi Taira. Vaikutteikseen yhtye nimeää sellaiset tunnelmilla leikittelijät kuin Broken Social Scene, Efterklang ja Sigur Rós. Itse uskallan veikata yhtyeen tuovan iloa ja onnea myös nille, jotka haikailevat Sister Flon perään. Neufvoin onnistuu kuulostamaan äärettömän herkältä ja aistikkaalta,  mutta silti todella skarpilta ja ryhdikkäältä. Vau! Kyllä näiden muskettien lyömien rytmien tahtiin kelpaa marssia kohti kaamosmasennusta! 

Marssirytmejä tarjolla Tampereella nyt perjantaina 22.10 Doriksessa Lost in music -tapahtuman yhteydessä, Helsingissä 9.12 Helatorstai-klubilla. Sinne sinne!

Viikon toinen levyhankinta on siis British Sea Powerin parisen viikkoa sitten ilmestynyt Zeus-ep. Tuo ei ehkä ole se levy, jolla Bristish Sea Poweriin rakastutaan, mutta tällaiselle yhtyeeseen jo hurmaantuneelle ep käy vuosia sitten vannotun vihkivalan uusijasta. Levyltä löytyvät kaikki ne syyt, mitkä tekevät yhtyeestä totaalisen rakastettavan: Yanin ja Hamiltonin kotoisasti hyvän ja huonon laulun rajoilla lipuvat vokaalit, eeppiset kitarat, mietityttävät lyriikat ja miellyttävät melodiat.

Zeus vaikuttaa päällisin puolin aika haastavalta kuunneltavalta: seitsemästä kappaleesta koostuvan ep:n aloittava nimikappale ja sitä seuraava kaihoisan kaunis Cleaning Out The Room on molemmat venytetty seitsemän minuutin teosmittaan. Vähemmän haastavista pop-hetkistä vastaavat Can We Do It? -rykäisy ja kilisevän koliseva Mongk, jotka inspiroivat sellaiseen rauhattomaan sekoiluun, johon heittäytymistä jopa tällainen tyynen rauhallinen tunnelmoija silloin tällöin kaipaa.

Ep:n virallisesta hämmennyksestä vastaa setin päättävä kW-h, joka toivottavasti ei enteile alkuvuodesta ilmestyvän täyspitkän linjaa: hämmentävän epä-BSP-mäinen (huh) kappale, vaikka kyseessä onkin yhtye, joka on sen verran monesti hämmästyttänyt, ettei enää oikeastaan pysty hämmästyttämään lain. Yhtye on uransa aikana kuitenkin tehnyt kutakuinkin kaikkea sitä, mitä indie rock -määritelmän sisällä ylipäänsä voi tehdä.

Joka tapauksessa Zeus on varsin näpsä kokonaisuus, joka pitää ainakin tällaisen fanin tyytyväisenä taas hetken, ainakin siihen tulevaan pitkäsoittoon asti. Omasta mielestäni British Sea Power on edelleen parhaimmillaan sellaisissa häpeilemättömän mahtipontisiksi kasvavissa teoksissa, joita oma BSP-suosikkini, vuoden 2008 Do You Like Rock Music? -levy on pullollaan. Siksi nimikappale Zeus saa liikuttaa minua tulevien loskakelien läpi.