Not I.
Tänään on taas ollut sellainen päivä, että suurin piirtein jokaisen vastaan tulevan pariskunnan näkeminen on johtanut nyyhkyttelyyn.
Mutta koska itsesäälissä, masentelussa ja miksi-kysymyksissä kieriskely tuntuu olevan näin keväällä so last winter, otan minäkin käyttööni toisenlaiset strategiat. Kun toiset aloittavat kevätsoitimiaan, aloitan minä kevätsoitteluni: rypistelen irti popmusiikin romantisoimasta rakkauskäsityksestäni ja alan luukuttaa kappaleita, joiden avulla pystyn uskottelemaan itselleni, että minähän en onnellisuuteen mitään rakkautta tarvi.
Tänään on taas ollut sellainen päivä, että suurin piirtein jokaisen vastaan tulevan pariskunnan näkeminen on johtanut nyyhkyttelyyn.
Mutta koska itsesäälissä, masentelussa ja miksi-kysymyksissä kieriskely tuntuu olevan näin keväällä so last winter, otan minäkin käyttööni toisenlaiset strategiat. Kun toiset aloittavat kevätsoitimiaan, aloitan minä kevätsoitteluni: rypistelen irti popmusiikin romantisoimasta rakkauskäsityksestäni ja alan luukuttaa kappaleita, joiden avulla pystyn uskottelemaan itselleni, että minähän en onnellisuuteen mitään rakkautta tarvi.
Joka kerta kun lähden mukaan rakkauden suuruudella huokailuun, tulen samalla kääntäneeksi selkäni omalle rakkaudettomalle elämälleni. Ja se jos mikä tuntuu kurjalta. Kuka muu tätä rakkausvajeista elämäraukkaa pitäisi arvokkaana jos ei sen eläjä itse? Kai tässä nyt on jälleen kerran aloitettava yhden naisen kampanjointi rakkauden yliarvostusta vastaan. Kyllähän minä kuitenkin haluan, että elämälläni on tarkoitus, vaikkei siinä rakkautta olisikaan.
Otsikko: Razorlight - Who Needs Love? (Razorlight 2006)
Otsikko: Razorlight - Who Needs Love? (Razorlight 2006)
I'm with you here! Tässä mitään rakkautta tarvita, se vaan vie naiselta kaverit. Sitä yhtäkkiä huomaa olevansa pariskuntien ympäröimä ja on että what the hell happened? Mietitään asiaa siltä kannalta, että miten siistiä on olla ihan vapaa tekemään mitä lystää kun kesäkin on tulossa! (Mitä lystää = katsoa jotain sarjaboksia maratonina pitkin yötä ja syödä jäätelöä aamupalaksi jos siltä tuntuu.)
VastaaPoistaMun on nyt pakko älähtää täältä, että ainakin tämän blogin perusteella sun elämässä on paljonkin rakkautta! Rakkaus ei ole yliarvostettua, meiltä vaan tuppaa unohtumaan, että rakkauden kohteita voi olla muitakin kuin vain se toinen ihminen. Mun mielestä on vähintäänkin yhtä tärkeää rakastaa vaikka musiikkia tai kirjoja tai patikointia tai suklaata, koska se on just se, mikä tekee meistä sitä mitä me ollaan, sen sijaan että jonkun toisen ihmisen tunteet tai teot määrittelisi meidän elämän tai arvon tai tarkoituksen. Eikä se pariskuntahommakaan oikein toimi, jos elämässä ei ole mitään muita kiinnostuksenkohteita kuin se toinen tyyppi. Mä sanoisin siis pikemminkin, että on parempi aloittaa kampanjointi sen puolesta, että rakastaa vielä enemmän. Kaikkia niitä omia juttuja, jotka ei liity muihin tai muiden odotuksiin, mutta jotka tekee elämästä hienoa ja nautinnollista.
VastaaPoistaUnia: <3 Nii-in! Vaikka olenkin saanut syödä jäätelöä aamupalaksi (yksikseni) melken niin kauan kuin muistan, niin oikeassa olet, onhan tässä puolensakin. Tänä(kin) kesänä aion tehdä NIIN mitä lystää!
VastaaPoistaEeva: Niin on, rakkautta on kyllä, totta! Ja sen kun vain jaksaisi pitää mielessä ja arvossa silloinkin kun Damon Albarn tai se "tää on nyt ihan paras levy maailmassa" ei rakasta takaisin. Tai kun se pojankloppi ei sitten soitakaan. Sillä tärkeitä nuokin rakastamiset ovat, totta vie! Mutta olisi se vain niin hienoa olla jonkun valittu. Tai näin ainakin uskoisin!
VastaaPoistaJa todennäköisesti joudun rakastamaan jatkossa enemmän kaikkia niitä omia juttuja, jotka tekee elämästä hienoa ja nautinnollista, sillä johonkinhan tämä ylitsevuotavainen rakastamisen tarve on päästävä purkamaan. Ja niin kauan kuin se ei ole se joku ihana poika, on se todennäköisesti joku ihana biisi. Tai levy, tai kirja tai tennarit tai huoh, mitä muuta tahansa.