Synttärityttö

Täytin tänään vuosia ja huh, vielä monia sellaisia! Ei-niin-ylhäisessä yksinäisyydessä eletyistä opiskeluvuosista on jäänyt päälle tunne, että ihan paras tammikuun viidestoista on silloin, kun saan viettää sen itsekseni touhuillen. Vaikka niin kuin tänään: ahmien Satu Taskisen Täydellinen paisti -kirjaa, kuunnellen The Courteenersia, Valkyriansia, Castia, Oasista ja vanhaa Idlewildia, hioen Liam-kävelyä peilin edessä, syöden vuoroin karkkia ja linssikeittoa, järjestellen pikeitä kaappiin värikoodeittain, selaillen kuvia Lily Allenista, haaveillen pitkistä hiuksista, keväästä ja uudesta parkasta, pyykkäillen, laulaen ja vähän tanssienkin.

Kaavailin kirjoittavani viimeisen käyntiin pyörähtäneen kaksikymppisen kunniaksi vuosisadan synttäripostauksen siitä, kuinka olen tällä hetkellä onnellisempi kuin ikinä. Siitä, kuinka just näin ja just tällaisena on hyvä. Mutta koska jokainen lause, jonka kirjoitin tuntui olevan vähän sinne päin, vetäydyin projektista. Onneksemme meillä kuitenkin on popmusiikin suuret ajattelijat, jotka osaavat sanoa sen juuri oikein:

Someone will always be more than I'll ever be, so then I'll be myself.

'Cause all that I need today, is all I need. Ooh, rakastan, yhtä paljon kuin pullajalkojani. Ei lisättävää.