Kiinnostukseni tamperelaista Volteria kohtaan heräsi ennen kuin ehdin kuulla yhtäkään yhtyeen kappaletta. Toisin sanoen heti, kun olin nähnyt yhtyeen toisen osapuolen omasanaisen näkemyksen yhtyeen tekemisistä:
Omista mieltymyksistäni ja historiastani johtuen brittivaikutteita musiikissamme on äärimmäisen paljon, erityisesti The Bees, The Coral, The Zutons, Last Shadow Puppets ja muut Miles Kanen tekemiset, puhumattakaan kaikki ne hienot 60-luvun brittibändit. Kaikki toivottavasti kuuluvat jollain tavalla lauluissamme.
Itselleni ilmeisesti jo vuosia kasassa ollut Volter on aivan uusi nimi. Toisaalta, ihmekös tuo, sillä yhtye on vasta julkaisemassa debyyttikokopitkäänsä. Elokuun 22. päivä ilmestyvän No Return -albumin ensimmäinen single on tämä Ghost Town.
Vaikka tanssilavatunnelmasta muistutteleva rautalankakitara aluksi pikkuisen hämmentääkin, huomaan silti nopeasti tykkääväni kappaleesta, kuuluhan sen ytimessä taidokkaasti toteutettu, kauniin haikea nostalgia. Lisäksi kappaleen melodia on kiva ja mieleenpainuva. Musiikkihistorian erilaisten perinteiden kuuluminen ei tee kappaleesta lainkaan tylsää, vaan nimenomaan kiinnostavan, jännittävän ja jopa ajankohtaisen. Onhan pop- ja rock-klassikoita arvostava musiikin tekeminen ollut taas kovastikin esillä viime aikoina.
Koska selvästikin tykkään Volterin omaperäiseltä kuulostavasta jutusta sekä ajatuksesta musiikkinsa takana, en voi olla innostumatta yhtyeen tekemisistä. Kun tiedän, että yhtyeellä on jo jonkin verran kokemusta ja tekemisistään silmissäni oikeanlainen visio, uskallan toivoa levystä vähintäänkin kiinnostavaa.
Jee, kuuntelin heti kolmesti. Aivan uusi tuttavuus minullekin tämä Volter ja introsta lähtien mieluisa sellainen. Pittää sanoa etten pahemmin kuule tässä The Coralia tai Beesiä, enemmän ehkä Agentsia ja iskelmällistä kaihoa, mutta oikeastaan en osaa verrata tätä mihinkään. Vertailu onkin tylsää. Bändillä vaikuttaa olevan varsin omanlainen visio, mikäli yhden biisin perusteella voi niin sanoa.
VastaaPoistaRaikas ilmestys kaikkinensa. Jos nyt kuitenkin vertailen, niin ainakin Volter on parempi kuin Kilpi.
:D Mukavaa, että tykkäilet!
VastaaPoistaJep, juuri tuo kitara hämmensi minut aluksi (tai suhteessa tuohon esittelytekstiin) ja nimenomaan Agents ja sellainen jonkinlainen iskelmällinen fiilis tuli mieleen. Ehkä sitten onnistuin kuulemaan klassiseen pop-musiikkia haikailevaa nostalgiaa, koska tiesin, että yhtyeellä on ajatus sellaisesta musiikkinsa takana ;) Tai ehkä ne ihan oikasti on siellä! Syvärakenteissa. ;)
Ja voihan olla, että tämä ei edusta yhtyeen tuotannossa sitä popeinta osastoa. Siksi minusta onkin kiinnostavaa se, miten yhtye itse musiikkinsa viitekehyksen näkee. Se oma näkemys kuitenkin ohjailee tekemisiä ja vaikuttaa ratkaisuihin, mikä taas tarkoittaa, että tuleva levy voi tosiaankin olla kokonaisuudessaan aikas kiva.
Hah, olenpas taas onneton sanomaan asioita yksinkertaisesti! Mutta kyllä, tämä on kyllä mukava, ja samaa mieltä siinä, että vertailu on toisinaan tylsää. Vie suotta palan kuuntelukokemuksen ainutlaatuisuudesta pois.
Paitsi se on kyllä aina hyvä mainita jos yhtye on parempi kuin Kilpi!
Mukahassutteluni Volter Kilvellä ei kieltämättä ollut kovin onnistunutta :D Volterin ja Kilven yhteiskiertue on silti herkullinen ajatus!
VastaaPoistaVolterin viehätys johtunee osin siitä, miten yhtye erottuu tämän maan ja tämän ajan musiikki-ilmastossa. Saako käyttää epämääräistä mutta lähes ymmärrettävää termiä "indie"? Tietyt kohutut uudet suomalaiset indiebändit on minusta sinänsä osaavia ja hyviä yhtyeitä, mutta ehkä hieman persoonattomia vielä tässä kohtaa uraansa. Volter ei tavoittele päivän muotisoundeja ja sekoittelee omia vaikutteitaankin omaperäisen oloisesti ja... Noh, ennen liikoja maalailuja on parempi odottaa kokopitkää ja että miten bändin vaikutteet puolestaan sillä suodattuvat.
Ja tulevien biisien taso tietty kiinnostaa. Sehän lopulta ratkaisee.
Tällainen entinen kirjallisuudenopiskelija tietysti tykkää kaikista kirjailija-nokkeluuksista. Ja tällainen ENTINEN kirjallisuudenopiskelija tietysti tajusi nokkeluuden vasta nyt...
VastaaPoistaMutta NIIN hienosti kiteytetty ajatus Volterista ja tämän päivän indieilmastosta! Samaa mieltä. Yhtyeellä tuntuu olevan aito ja omanlaisensa ajatus tekemisensä taustalla, mikä on nimenomaan kiinnostavaa.
Heh, no kiitos vaan, itsekin kuvailit biisiä oivallisesti!
VastaaPoistaMelkein asiaan liittyen, joutuiko kirjallisuuden opinnoissa lukemaan Volter Kilven pahamaineisen Alastalon salissa -järkäleen? Oletan nyt rohkeasti että harva lukisi sen vapaaehtoisesti.
Hah, itse en kyllä koskaan lukenut, kuten en myöskään Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa, jonka kuitenkin tentin ansiokkaasti teoksia fanittavan ystävän tunteikkaan briiffauksen jälkeen.
VastaaPoistaAlastalon salissa on luultavasti ollut jollain kurssilla lukulistalla yhtenä lukuvaihtoehtona. Olen ehkä sitten laiskuuttani valinnut jonkin muun luettavakseni. Muistan kyllä jollain kurssilla (ehkä yhdenpäivänromaaneja tms. käsittelevällä) kuulleeni, kuinka teoksessa muutaman askeleen verran vievän liikkeen kuvaukseen käytetään kymmeniä sivuja... Vaikka ihmekös tuo, jos muutaman tunnin kuvailuunkin menee jotain 800.