Nonni, tässä se nyt on, Blur, kesä 2012 ja uusi, eilen virallisen ensi-iltansa saanut kappale. Ja täällä lisäksi yksi kylmien väreiden sulostuttamaa onnenitkua itkevä bloggari.
Lontoon olympialaisten päätöskonsertin esitystä silmällä pitäen tehdyssä Under The Westway -kappaleessa on paljon samaa ihanuutta kuin yhtyeen brittipopin kulta-ajan tunnarissa, For Tomorrow -klassikossa. Siis paljon tunnetta siitä, että ihan sama, mitä on ollut tai mitä on tuleva, juuri nyt on hyvä ja oikein.
Damon ja piano, Dave ja pikee, Grahamin taustalaulu, Alex ja hurmurihiukset. Niin onnellista, tuttua, turvallista ja niin oikein.
Damon ja piano, Dave ja pikee, Grahamin taustalaulu, Alex ja hurmurihiukset. Niin onnellista, tuttua, turvallista ja niin oikein.
Eipä sitä ihminen onneen paljoa tarvitse, yhden pienen Blur-hetken vain.
Hyvä biisi! Ja ennen kaikkea tunnelmaltaan ja teemaltaan paluuta brittipop-ajan Bluriin. Siihen riitti jo Lontoo-teema, mutta se elää muussakin..
VastaaPoistaNo on kyllä! Tässä on niin paljon oikein, niin paljon brittipopisti, että itkettää. Nyt tekis vain mieli kieriä Damonin kanssa alas Primrose Hilliä tämän tahtiin. Tai ehkä vaikka jonkun muunkin ;)
VastaaPoista