Facebook-historiani aikana kuuluin muun muassa ryhmään, joka oli nimetty tyyliin Where the hell is Tom Vek? Nimensä mukaisesti ryhmän jäsenet olivat huolissaan lontoolaisen artistin, Tom Vekin kohtalosta.
Tom Vek julkaisi vuonna 2004 ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen levynsä, We Have Soundin. Samana vuonna nuorukainen kiinnitettiin Graham Coxonin lämmittelijäksi miehen Happiness In Magazines -kiertueelle, jonka Lontoon keikalla minulla oli mahdollisuus tutustua herra Vekin siihen lahjakkuuteen ja karismaan, jota brittiläinen musiikkilehdistö jaksoi julistaa.
Keikan jälkeen luonnollisesti hankin kopioni We Have Soundista ja täytyy sanoa, että levy veti ihan yhtä hiljaiseksi kuin artistin livekuntokin. Levy on yksinkertaisesti kertakaikkisen hyvä.
Sittemmin Tom Vek on hävinnyt kutakuinkin maailman kartalta. Villien veikkausten mukaan englantilaiselle maatilalle, villimpien mukaan Brasiliaan. Sääli, sillä olisin mieluusti kuullut miehestä vielä lisääkin. Muutakin kuin Facebookissa myllertäviä arvailuja ja huhuja miehen kohtalosta. Onneksi We Have Sound kestää kuuntelua, vuodesta toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti