Että sinne meni Kekkonen

Suosikki ravitsijani Panda retroilee. Vaajakosken lahja on pakannut ykköstuotteensa Pandan Lakupalan yhtiön 90-juhlavuoden kunniaksi alkuperäisen, 1960-lukua henkivän pakkauksen päivitettyyn versioon. Koko kansan suosikin mainontaa siivittää tänä keväänä myös UKK:n kalju. Koko kansan suosikki vissiin sekin. 

Pakkaus on ihastuttava, mainos sympaattinen ja lakritsi edelleen hyvää. Valtakunnassa siis kaikki hyvin. Kekkos-mainoksen voi katsoa Pandan sivuilta. 

Kuva ja inspiraatiota juttuun Markkinointi&Mainonta -sivuilta. Ja R-Kioskin karkkihyllystä.
Otsikko Pandan Kekkonen-mainoksesta

Teenage Fanclub - Ikuista rakkautta

Ikuista rakkautta ei suinkaan ole skottiveteraanien uusimman levyn nimi, se on tietystikin Shadows. Ikuista rakkautta minä puolestani aion vannoa yhtyeelle jatkossakin. Uusi levy on kaiken rakkauden ja huomion arvoinen ja muistuttaa minua siitä, kuka olen, mitä rakastan ja mikä elämässä yksinkertaisesti on kaunista ja tärkeää. Melodia ja harmonia. Kahden päivän kuuntelun jälkeen levystä on tullut osa minuuttani. Voih.

Levyn aloitusraita (herättää minussa muuten runsaita Kings Of Convenience -kuulokuvia) Sometimes I Don’t Need To Believe In Anything jatkaa sujuvasti siitä, mihin yhtye viiden vuoden takaisella edeltäjällään jäi. Ihanaa, että jotkut asiat eivät muutu: kappale on turvallinen fanclubitus. Kakkosraita Baby Lee puolestaan on levyn virallinen minun lauluni. 

Teenage Fanclubia onkin ollut jo ikävä. Onnellista, että tutut ja turvalliset asiat pysyvät. Edellisen levyn tiimoilta  yhtye vieraili Tavastialla, jonne otin keikkaseurakseni kuorolaulua harrastavan ystäväni. Ajattelin, että tämä beatlemaniansa teini-iässä sairastanut lapsuudenystäväni osaisi arvostaa popmelodioita ja harmonista stemmalaulantaa, mutta järkytyksekseni hän totesikin yhtyeen laulavan vähän epävireisesti. Ei oikein soi yhteen. Pöh, ei siis enää kuorolaulajia poppikeikkaseuraksi. 

Päivän brittipoppi: Space

Päivän brittipop-tarjoilusta saa vastata tänään liverpoolilainen Space. Yhtye on höpsö esimerkki ajasta, jolloin popparit olivat hölmön tyylikkäitä (!) - sillä aidon indiellä tavalla. Yhtyeen vuoden 1996 esikoisalbumi Spiders on mielestäni ehdottomasti osa brittipop-kaanonia ja heijastaa hauskasti sitä musiikillista maailmaa, missä briteillä 1990-luvulla oli etuoikeus elää.

Suosikkibiisini yhtyeeltä, hupsutteleva Neighbourhood on niin britti ja niin pop pakollisine "yhteiskuntakuvauksineen", että sen kuuleminen sattuu. Me and you versus the world edustaa ehkä sitten sitä hölmöä tyylikkyyttä. Kyllä, olen tosissani. Bändi on ihana.

I'm dancing, I'm dancing

Tänään ei mikään voi mennä pieleen.

Du har varit med Joaquin Phoenix i Hollywood

Ala-arvoinen video + keskinkertainen kappale + ylivertainen karisma = kelpo perjantai-biisi

Otsikko: Markus Krunegård - Hollywood Hills

Blue Blood

Oxfordilaisen Foalsin vuoden 2008 debyytti Antidotes oli yksi kyseisen vuoden suosikeistani. Näin pari vuotta myöhemmin levy kuulostaa melkoisen levottomalta ja sähäkältä. Joskin edelleen oikein hyvältä: kappale Olympic Airways jopa jossain määrin tyrmäsi minut tänään.

Yhtye on juuri julkaissut toisen levynsä, kivasti "Total Life Forever" -nimen saaneen sellaisen. Oma listoja laativa pääni on kyllä jo ehtinyt sijoittaa uutukaisen kirkkaasti ohi debyytin. Tällä hetkellä suoraviivaisempi ja hillitympi tunnelma vain miellyttää enemmän. Ja vaikka en levyä vielä kokonaisuudessaan olekaan päässyt kuuntelemaan, olen varma, että se on ihan hillittömän hyvä kesälevy. Ainakin kuluvan viikon musiikillista kattaustani ovat kovin onnistuneesti ryhdittäneet uudet suosikit This Orient ja Blue Blood. 

Morrisseykin tykkää, miksi en minäkin.

Ei tullut takkia, tulikin liivi

Eikä tullut ruokaa, tulikin hammastahnaa. Ostettua. Kaupasta. Jos ryynipaketit eivät inspiroi ja karkkihylly näyttää tylsältä, pistäydy hammastahnaosastolla. 

 Kuva: http://www.pakkaussuunnittelu.fi/

Kotimaisen Oxygenol-hammastahnan pakkaus sai parisen vuotta sitten uuden muodon TaiKin opsikelijoille suunnatun suunnittelukilpailun avulla. Mikko Luotosen voitokas Valo-ehdotus päätyi avainlipputuotteen uudeksi ulkoasuksi ja tietysti ilostuttamaan myös minun arkeani. Fanitan mielelläni avainlippuja ja joutsenmerkkejä, mutta eritoten jaksan hehkuttaa arjen kauniiden asioiden ihanuutta. 

Siellä ne nyt siis taas ovat, kaupan hyllyllä ja tällä kertaa kevään muotiväreissä. Kuvissa olevat tuubit vanhempaa mallistoa. Itse hankin tänään omani viileissä vihreän ja persikan sävyissä.  

Jos kauneutta ei halua etsiä hammastahnahyllyiltä tai jos jokin lakko vielä tyhjentää kauppamme hyllyt arjen designista, voi esteettisiä elämyksiä etsiä vaikkapa Remes & Packart -designtoimiston nettisivuilta. Toimistolle kunnia voitokkaan Valo-sarjan painoteknisestä viimeistelystä.