Päivän paras: ITV Indie Charts 1995

Kyllä 90-luvulla vain tehtiin moni juttu jotenkin enemmän oikein. Tuo näkemys tuskin kaipaa enää tämän jälkeen lisäperusteluja.

Ja jos joku ei ole aiemmin saanut lukeakseen Menswear-rakkaudestani niin julistanpa sitä nyt vielä tässä. Menswear, olet aarre: Sleeping In -video kohdasta 1:41 eteenpäin. 

And Liam says "SHITBAG"

Noel Gallagher's High Flying Birds ilmestyy lokakuussa, osaavat jo useat musiikkimediat kertoa. Ensimmäisen singlen huhutaan olevan kappale The Death Of You And Me, kokonaisuudessaan levyn sisältö näyttää vähänniinku tältä:

'Everybody's On The Run'

'Dream On'

'If I Had A Gun'

'The Death Of You And Me'

'(I Wanna Live In A Dream In My) Record Machine'

'AKA...What A Life!'

'Soldier Boys And Jesus Freaks'

'AKA....Broken Arrow'

'(Stranded On) The Wrong Beach'

'Stop The Clocks'

Ja pitihän veljeksistä vanhempi päästää lehdistötilaisuudessa vähän änkyröimään ja dramatisoimaan Oasis-lähtöään, mikä meni siis ilmeisesti jokseenkin näin: He'd [Liam] gone into his private dressing room and he'd picked up this guitar. He came back in and he was wielding it about like an axe. He was quite violent. At that point there was no physical violence but there was a lot of World Wrestling Federation stuff. It was an unnecessarily violent act and he nearly took my face off. -- I hadn't had enough of Oasis, I'd had enough of Liam.

Ja sitten lähti Noel. 

Ja NME sanoo, että Liam sanoo, että SHITBAG.

Ja Miia sanoo, että HUOH. NME:n ylitsepursuava draamantaju taitaa olla yksi syy, miksi lehteä tulee enää harvemmin luettua.

Mutta, Noel aikoo ilmeisesti pitää huolen, että saamme hänestä tarpeeksemme: High Flying Birds -debyytti on ainoastaan toinen vuoden sisällä ilmestyvä Noel-levy.

Miia belongs to Houdini Dax

Walesiläisestä Houdini Daxistä on tulossa kovaa vauhtia uusi lemppari. Yhtyeen parisen viikkoa sitten ilmestynyt You Belong To Dax Darling -debyytti on jo onnistunut syrjäyttämään levylautaselta Arctic Monkeysin Suck It and See -ihanuuden ja lisäksi saanut eräät edelliset suosikkiteinit kuulostamaan ihan lällyltä.

Levyn helmi taitaa olla tämä Robin You Lie. Loistava.

Kovin on ollut onnistunut näiden juuri ja juuri pubi-iän saavuttaneilta näyttävien cardifflaisten tutkimusmatka iskän levyhyllylle. Ja on sitä isosiskon pop-aarteitakin taidettu plarata. Rehellistä, kunnollista ja klassista, modernilla twistillä. Tykkään kovasti, tykkäävätkö muut?

You Belong To Dax Darling löytyy kokonaisuudessaan Spotifysta.

Beady Eye ja uusi The Beat Goes On -video

Biisistä tulee mieleen lapsuuden partioleirit ja viimeisen illan leirinuotion haikeahko yhteislaulu. Tiedättehän, keinumista uusien partioystävien käsipuolessa vasemmalta oikealle Tää ystävyys ei raukene -kappaleen tahtiin.

Ehkä tuon mielleyhtymän vuoksi en pysty kuvittelemaan lallatukselle muunlaista videota kuin tällaisen viimeistä iltaa, yhteisöllisyyttä ja käsillä olevan hetken ainutkertaisuutta huokuvan festaritallenteen. 

Voipi olla, että partiolaisten laulamana biisi kuulostaisi lähinnä raivostuttavalta. Union Jackiin pukeutuneen pop-jumalan tulkitsemana se on kuitenkin varsin kelpo, vaikka ei minusta edelleenkään Different Gear, Still Speeding -parhaimmistoa.

Pakko nähä: Weekender

It’s 1990 and the rave scene has arrived from Ibiza. Warehouse parties are exploding across the UK, bringing phenomenal wealth to the promoters. In Manchester, best mates Matt and Dylan are in their early 20’s and long to be more than just punters. As the government moves to outlaw the scene, it’s now or never for our would-be promoters and they know exactly how it should be done.

They are taken on a wild journey from the exclusive VIP rooms of London clubs to the outrageous parties in Ibiza super-villas and the hedonism of Amsterdam. It’s everything they dreamed of and more. But as their success continues to grow, they attract a more dark and sinister world. Matt and Dylan start to drift apart as they are forced to question the dreams they set out to achieve and their once solid friendship.

Weekender-elokuva saa ensi-iltansa Britanniassa syyskuussa, ja nuorisokuvausnörtti on tietysti innoissaan. Pakko nähä, Human Trafficistakin on jo tovi.

Kesäbiisi: The Captive Hearts - Believin' Love

Yksi viime syksyn uusista suosikkikappaleistani oli brittiläisen The Captive Heartsin suloinen Humming Bird. Wiganilaisyhtye julkaisi biisin nimeä kantavan kolmen biisin digitaalisen ep:n syyskuussa, minkä jälkeen siirtyi studioon työstämään debyyttiään.

Nyt levynteko on ilmeisesti siinä vaiheessa, että on aika väläytellä, mitä on talvella saatu aikaiseksi. Ensimmäinen single Believin' Love ilmestyy heinäkuun 11. päivä ja kuulostaa tältä:

Taytyy tunnustaa, että vielä parilla ensimmäisillä kuuntelukerralla kappale ei kyllä tehnyt samanlaista vaikutusta kuin hiljaiseksi vetänyt Humming Bird. Eilen oli kuitenkin ehkä ensimmäinen oikeasti kesältä tuntunut päivä, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että vuorokausi ensikuuntelun jälkeen Believin' Love on tänä kesänä ensimmäinen oikeasti kesäbiisiltä tuntuva kappale. Kovasti ihana.

Erityisen hienoa The Captive Heartsissa on minusta se, että vaikka yhtyeen julkaisujen laskemiseen ei paljoa sormia tarvita, on se silti onnistunut mudostumaan tunnistettavaksi ja muista erottuvaksi. Varmaankin pitkälti Mark Frithin persoonallisen lauluäänen ansiota, että yhtye kuulostaa taas, varsin simppelistä kappaleesta huolimatta jännittävältä ja kiinnostavalta itseltään - tai ainakin aina silloin, kun se ei kuulosta The La´silta tai The Coralilta.

Graham Coxon and his Cheryl shirt

Graham Coxonin eilinen statuspäivitys viralliselle Facebook-fanisivulleen on ehkä ollut minun juhannukseni kohokohta:

wellll i am wondering...clothes. glasto....... ARMY OR MOD?

Juuri kun olin ehtinyt itsekseni huudahtaa "eiku Cheryl-paita", löydän noin sadan MOD! -kommentin perästä ‎"Cheryl' t-shirt, pleeeeeease" -kommentin ja 5 tykkäystä.

Niin, Graham Coxonista ei voi puhua mainitsematta Cheryl-paitaa: Graham arrived sporting his old 'Cheryl' t-shirt, kirjoittetiin eräässä Blurin Glastonbury-comebackin arviossa vuonna 2009. Kaikkien rakastama julkkis ja brittipopklassikko Cheryl-paidasta tuli tämän Blurin legendaarisen, vuoden 1994 Alexandra Palacen keikan myötä.

Kulttisuosikki, Blurin kultavuosien symboli ja melkein yhtä paljon rakastettu kuin mies itse, sitä Cheryl-paita on nykyään.

Lisäksi se on ainakin toistaiseksi vielä ainoa t-paita, joka on saanut minut itkemään. Ja tämä tapahtui Lontoon Forumissa 27.11.2004. Graham Coxon, Cheryl-paita ja Pete Doherty yhtä aikaa lavalla. Enempää onnea en olisi kestänytkään.