Menswearin ensimmäinen single I'll Manage Somehow vuodelta 1995 olkoon super suloinen muistutus siitä, miltä indiediskoissa näytti ja kuulosti ennen kuin hipsterit valtasivat tanssilattiat ja dj-kopit. Tai näin ainakin haluan uskoa.
Jotkut ilkeämieliset uskalsivat väittää, että näiden brittipopin virallisten kultapoikien lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi menestys perustui muulle kuin musiikillisille taidoille. Debyyttilevy Nuisancen Allmusic-arvotelussa levyä luonnehdittiin sanoin "the perfect product from a band that is better known for being seen than being heard". No, minuun iskee musiikillinenkin anti ulko-sellaisen lisäksi. Myönnettävä on, että minun silmissäni yksikään Punavuoren hipsteri ei yllä samaan tyylikkyyteen ja charmiin kuin nämä pojanklopit.
Jotkut ilkeämieliset uskalsivat väittää, että näiden brittipopin virallisten kultapoikien lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi menestys perustui muulle kuin musiikillisille taidoille. Debyyttilevy Nuisancen Allmusic-arvotelussa levyä luonnehdittiin sanoin "the perfect product from a band that is better known for being seen than being heard". No, minuun iskee musiikillinenkin anti ulko-sellaisen lisäksi. Myönnettävä on, että minun silmissäni yksikään Punavuoren hipsteri ei yllä samaan tyylikkyyteen ja charmiin kuin nämä pojanklopit.
Jos olisin poika, menisin nyt suorinta tietä Helsingin Töölön Vaatturiliike Saumaan ja tilaisin Dr. Martensien seuraksi vähän istuvaa hartialinjaa. Mutta koska olen tyttö, tyydyn no, haaveilemaan tällaisista pojista. Ja ehkä vähän tahollani tuijottelemaan Martensieni kärkiin.
Tässä hipstereiden hipsterit, brittipopin virallinen poikabändi Menswear debyyttisinglellään. Ihanan turhamaista ja pinnallista, ah, niin parasta brittipop-estetiikkaa.
Lainaus: Stephen Thomas Erlewine, Nuisance -levyn arvotelu allmusic.com
Menswear oli ja on aivan helkkarin hyvä. En voi tajuta niiden alhaista arvostusta muuten kuin siten, että osuivat aikaan, jolloin genressään elettiin laadukkuuden ylitarjonnan hetkiä.
VastaaPoistaMitä tyyliseikkoihin tulee, niin *ituttaahan tämä nykyinen ns. hipsterimeininki eli kaikenlainen idiootilta tarkoituksella näyttämisen kulttuuri. Toisaalta, eipähän tarvitse juuri tällä hetkellä pelätä hukkuvansa indiemassoihin, kun luottaa samoihin klassisiin juttuihin kuin aina ennenkin.
Aikamoinen sumahan tuolloin 90-luvun puolivälissä oli noita hyviä bändejä. Suuri osa yhtyeistä sitten varmaan katosi ihan vain brittipop-ilmiön hiipumisen myötä. Mutta oikeassa olet, Menswear on ehdottomasti aikansa parhaimmistoa. Ja ihan nykynäkökulmastakin todella hyvä!
VastaaPoistaMinulla ei tietenkään lähtökohtaisesti ole mitään hipstereitä vastaan, lähinnä huvittaa seurattavaa kuinka kaupunki täyttyy samannäköisistä ja samalla tavalla ajattelevista tyypeistä. Ihmiset jaksavat käyttää hirvittävästi aikaa ajanhermoilla pysymiseen ja erottumiseen, mutta kuitenkin ollaan vain osa samaa suurta massaa. Erikoisuudentavoittelu menee hukkaan ;)
Mutta varmaan tuollaista indien muuttumista mainstreamiksi on tapahtunut pop-kulttuurissa aina. Ehkä en vain itse pysy menossa mukana ja siksi jumitan omissa vanhoissa, kerran hyviksi havatuissa, klassisissa systeemeissä, ha :)
Yleisesti ottaen kannattaa mielestäni yrittää pysyä ajan hermolla. Toki kaikkein helpointa ja turvallisinta on pysyttäytyä vanhassa, mutta mitään uutta ja jännittävää ei voi löytää, ellei edes yritä. Esim. uuden musan suhteen on mahdotonta syntyä henkilökohtaista kuunteluhistoriaa, jos sille ei alkujaankaan anna mahdollisuutta.
VastaaPoistaEri asia on sitten, miten paljon kulloisissakin trendeissä on oikeasti kestävää. Vaikkapa pukeutumisessa huomaa jo kymmenen vuoden takaisia kuvia katsellessa, kuinka typeriltä monet senaikaiset jutut näyttävät nykysilmin. Vanhemmista trendeistä puhumattakaan. Sitten on kuitenkin ne klassiset jutut, jotka on aina tyylikkäitä ja/tai tekevät paluun hieman uudessa muodossa tasaisin väliajoin. Vastaavasti kuin musiikissakin.
Aivan totta. Ja vaikka ei ikinä itseään miellyttävää uutta löytäisikään, on mielestäni hyvä tietää, missä mennään.
VastaaPoistaEikä kaiken tarvikaan olla kestävää, voi se silti olla tietyssä ajassa ja tietyssä kontekstissa hienoa ja tärkeää. Kuten kaikki maailmassa, myös musiikki on hienoimmilaan silloin, kun sille on elämässä tilaus, kuten ihmissuhteetkin vaikka. Tietty musiikki ja tietyt ihmiset kuuluvat elämässä tiettyihin vaiheisiin, ainakin minun.
Ja eihän uuttakaan musiikkia tietystikään missään tyhjiössä tehdä. Kyllähän se nojaa vahvasti niihin klassikoihin. Kuten sanoit, tekevät paluuta uudessa muodossa.