Perjantai-biisi: Kaiser Chiefs -riemua

Olen surkea tanssija, mutta sellaisessa epämääräisessä biisin tahtiin säheltämisessä mielestäni varsin hyvä. Yksi kaikkien aikojen pomppubiisisuosikeistani joutunee tänään illalla super onnellisen brittipopparin käsittelyyn. Koreografiat olkoon ne joskus fanityttöiässä lanseeratut ylös, alas törkeästi toisia tönien.

Kaiser Chiefs on minulle yhtyeenä yhdenlainen brittipopin moderni klassikko, siitäkin huolimatta, että leedsiläisten menemiset ovat kiinnostaneet lähinnä kahden ensimmäisen albumin verran. Noilta levyiltä kun löytyvät minusta ne yhtyeen tuotantoa kannattelevat helmet, käsittämättömän nokkelat popkappaleet, jotka aikoinaan palauttivat uskoni uuteen brittipoppiin. Hienoa on toki myös se, että luotettavat lähteet kertovat yhteen olevan äärimmäisen kova livebändi.

14.10.2011 Kaiser Chiefs @ The Circus

Jotain uutta: Janice Graham Band

Mikä tekee brittiläisestä Janice Graham Bandista minun silmissäni lähtökohtaisesti mielenkiintoisen?

a) yhtye on Manchesteristä
b) sillä on takataskussaan tuore levytyssopimus tasokkaan ja mod-uskottavan Acid Jazz -levy-yhtiön kanssa
c) Manikin tykkää*
d) sitä mainostetaan modculture.com-sivulla ja vielä tällaisin sanoin: The first single, Murder, sounds like an update on The Specials take on ska (not unlike what the Dead 60s did), but with some modern day indie, a bit of old school funk, some aggression and an Arctic Monkeys-style regional vocal thrown in for good measure (but swap Sheffield for Manchester).

Yhtyeen tuotanto leviää nyt harmillisesti tällaisina klippeinä. 

Periaatteessa siis joo, käytännössä en kuitenkaan ole Janice Graham Bandistä ihan niin innoissani kuin toivoisin. Vaikka yhtyeessä onkin rytmiä, sielua, takapotkua, ja persoonallisuutta enemmän kuin  monessa uudessa virityksessä yhteensä, joku tässä mättää. Vielä.

*Janice Graham Band are a gang of funkateers from Manchester who sound so unique in an age when it is so easy to copy what has gone before. They are much much more than just another bunh of Mancunian council house riff-raff, they have got attitude aplenty and hearts full of soul. I don't know how my city does it, but I am glad, it does. The North is about to rise again. (Mani, Stone Roses / Primal Scream)

Noel Gallagher's high flying shoes

Limited to 200 pairs worldwide, the Noel Gallagher x adidas Originals – Training 72 NG will officially launch on Saturday, October 22nd, at adidas Originals No.6 in London and No.74 in Berlin.

Mistäs saatais Miialle? 

Kuvat täältä.

Homecoming queen

Syyslomakausi heitti minut junaan, jonka määränpäänä oli Suomen Tornionlaakso, äidin ja isän peräpohjalaisella mentaliteetilla varustettu seura sekä tietysti rauha ja hiljaisuus. 

Kotiinpaluun pakollisiin alkurutiineihin kuuluva paikallislehtien selailu paljasti muun muassa, että Pellon väkiluku on nyt sitten laskenut alle neljän tuhannen ja että kaksi pässiä annetaan hyvään kotiin. Niin ja että tänne Pelloon tarvitaan flyygeli.

Pelloon tarvitaan flyygeli

PELLO - Pello on aktiivinen musiikkipitäjä. Kuoroja on neljä, paikkakunnalla toimii Lapin musiikkiopiston sivutoimipiste, kosketinsoittajia on runsaasti myös kansalaisopiston piireissä. Pelloon tarvitaan flyygeli.

Sivistyslautkunnan ehdottamaan työryhmään kuuluvat alan ammattilaiset kanttori Raili Aska, musiikinopettaja Noemi Lehkonen, musiikinopettaja Lassi Vierikko ja sivistyslautakunnan varajäsen Katja Kauppi.

Työryhmä esittää, että Pellon kunta hankkisi takuun omaavan flyygelin, jonka hankkimiseen varattaisiin 15 000 euron määräraha. Hankinta olisi rajoitettu, ja tarjous pyydettäisiin vähintään kolmelta soitinmyyjältä. -- Työryhmä perustelee flyygelin tarvetta. Pellon kunnassa ei ole yhtään flyygeliä. 

(Katkelma Meän Tornionlaakso -lehden jutusta 6.10.2011) 

Pääkaupunkiseudun uuvuttava hektisyys tuntuu tällaista arkea tarkastellessa ihanan kaukaiselta. 

Matkamusiikkina kotiseutumatkalla tuon vanhan The Rifles -suosikin, teemabiisin virkaa suorittavan Peace & Quiet -kappaleen lisäksi uutta musiikkia: kyseisen yhtyeen yllättävän miellyttäväksi osoittautunut uusin täyspitkä Freedom Run, kotimaisen Koria Kitten Riotin hieno The Lows & The Highs -albumi sekä Kasabianin viimeisin, minut täysin hurmannut nelosalbumi Velociraptor!. Kaikista varppina tulossa hehkutuksia myöhemmin.

Pellossa kasvanut mukula kuittaa. 

Ainahan se on mielessä,

nimittäin Damon Albarn.

Klassikko

Niin ja yksi hienoimmista Blur-hetkistä:  Blue Jeans (1993), kappale, jonka äärellä minulla on paha tapa herkistyä. Tämä on aarre. Jestas!

Tässä laulussa vain on kaikki, mitä ihminen tarvitsee: poppi, maihait, farkut, Lontoo ja rakkaus. Kiiltokuva sille yhtyeelle, joka pystyy samaan näin 2010-luvulla. Vähän ehkä tekis mieli huutaa: "Modern life is rubbish!".

Air cushioned soles

I bought them on the Portbello Road on a Saturday

I stop and stare awhile

A common pastime when conversation goes astray

And don't think I'm walking out of this

She don't mind

Whatever I say, whatever I say

I don't really want to change a thing

I want to stay this way forever

If you don't mind

Blue, blue jeans I wear them every day

There's no particular reason to change

My thoughts are getting banal, I can't help it

But I won't pull out hair another day

You know it's to be with you, don't give up on me yet

Niisk.

Tulossa: The Maccabees - Given To The Wild

We are very pleased to announce our third album ‘Given To The Wild’ will be released on January 9. (http://themaccabees.tumblr.com/) 

No vihdoin! Brightonilaisyhtyeen kolmas albumi on tehnyt tuloaan jo hyvän tovin. Tuntuu siis huojentavalta, että käsittämättömän kivan Wall of Arms -albumin seuraajan ilmestymispäivästä voi vihdoin tehdä tarkan kalenterimerkinnän. Siitäkin huolimatta, että raksin joutuu tekemään vasta kuukausien päähän.

Liki kolmen vuoden mittaiseksi venyvä levynilmestymistauko tuntuu tässä hektisessä ajassa ikuisuudelta. Jos yhtye ei pukkaa täyspitkää vähintään joka toinen vuosi, heräävät epäilyt yhtyeen sisäisistä musiikillisista erimielisyyksistä ja odotukset menestyslevyä seuraavasta flopista.

The Maccabees onnistui kahdella ensimmäisellä levyllään kuulostamaan onnistuneesti sekä ajattomalta popilta että ajanhermoilla porskuttavalta indieyhtyeeltä. Vaikka sekä vuoden 2007 debyytti Colour It In  että pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Wall Of Arms sivuavatkin Interpol- ja Editors-henkisiä, 2000-lukua vahvasti leimaavia indieihanteita, ei yhtye päädy kuulostamaan pelkältä aikansa tuotteelta, menestyksekkäällä indiekaavalla tuotetulta malliesimerkiltä, vaan on loppujen lopuksi yllättävän moneen kykenevä.

No, olipa The Maccabeesin resepti muutaman kuukauden päästä ilmestyvällä levyllä mikä tahansa, olen minä ainakin tästä odotuksen onnesta soikeana. Todennäköisesti luvassa on nimittäin tavalla tai toisella toimivaa popmusiikkia. Uutta materiaalia vartoillessa vanhaa, hyväksi todettua.

Pakko nähä: Northern Soul - The Film

This is a story of a youth culture that changed a generation and influenced songwriters, producers, DJs and designers for decades to come.

This is the story of Northern Soul.

 

The film will tell the tale of two Northern boys whose worlds are changed forever when they discover black American soul music. 

Northern Soul was phenomenally popular with British youths in the 1970s, taking the North of the country by storm. Northern Soul the film intends to appeal to those generations of fans while attracting a modern audience who can relate to youth culture from another era. If you were there, you’ll know. If you weren’t there, you’ll wish you had been.

Kuinka siistiä?! Northern Soul -elokuvan on määrä ilmestyä tammikuussa 2012. Sitä odotellessa voi vaikka katsella elokuvan tanssitreenejä. Cool.

Teksti täältä.