The Maccabees: Pelican

Vihdoin pilkahduksia uudesta The Maccabeesistä!  

Kyllä The Maccabees pelikaaneineen ainakin minun korviini soipi yhtenä tämän hetken mielenkiintoisimpana kitarayhtyeenä.

Brightonilaisia on veikkailtu brittiläisessä musiikkimediassa vuoden 2012 isoksi jutuksi. Kyllähän lopullinen läpimurto olisi vähintäänkin kohtuullinen palkinto yhtyeelle, joka on kuitenkin ehtinyt jo tehdä kaksi kovasti kivaa albumia. Toivotaan nyt siis, että suuri yleisö vihdoinkin päättäisi tämän uuden albumin myötä ottaa yhtyeen vakavasti. Pelican-single ilmestyy 1. tammikuuta, Given To The Wild -albumi tammikuun yhdeksäs.

Kiskan kautta

Useimpien viikonloppujeni rutiini: lehtipisteen kautta kahvistelemaan.

NME:tä ostan nykyään aika harvoin, parin viikon takaiseen ostopäätökseen vaikutti Stone Roses -huuma ja yhtyeen reunionia huutava kansikuva, tällä kertaa lehden äärelle houkutteli kantta koristava mieskomeus. Myös Mojon Quadrophenia-teemanumero vaikutti letkeään lauantaihin sopivalta herkulta. Kylkiäisenä tuleva, teemaan  istuvaksi koottu kokoelmalevy mainostaa kannessa itseään  kahdella ennenjulkaisemattomalla The Who -demolla. Mukana kokoelmalla myös muita klassikoita: Small Faces, The Yardbirds, The Creation, Bo Diddley ja The Action, jolta on valittu mukaan tällainen herkku: 

Perjantai-biisi: Something 4 the weekend

Tämän kappalevanhuksen veikeässä keinuttelussa on hyvä kulkea kohti viikonloppulomaa ja Black Dooria. Paikan dj-tiskin takaa löytyy tänään sen verran rakasta (ja musiikkimaullisesti ansioitunutta!) porukkaa, että uskon ainakin joidenkin tämän tytön biisitoiveiden toteutuvan. Saa tulla porisemaan!

Ja ai niin, täällä tapahtuu ihania. Hus hus sinne!

Eka työpäivä

Jännittää.

Cast: See that girl. En kestä!

Juuri nyt tuntuu siltä, että rakastan menneiden vuosien menestysyhtyeiden takaisin tulemisia enemmän kuin ikinä. 1990-luvun brittipop-suuruus Cast on tehnyt paluulevyään ilmeisesti jo hyvän tovin, sillä vihjeitä uudesta materiaalista on tipahdellut sosiaalisen median eri sovelluksiin varmastikin jo yhtyeen viime joulukuisesta, vuoden 1995 mestariteoksen, All Change -klassikon juhlistamisen kunniaksi tehdystä paluukiertueesta lähtien.

Viime kesänä yhtye soitti muutaman festarikeikan, nyt on sitten vihdoin sen uuden materiaalin julkaisun aika. Albumi Troubled Times ilmestyi ilmeisesti PledgeMusic-verkkosivuston kautta jonkinlaisena eksklusiivisena latausversiona tiistaina, virallisesti se on ulkona helmikuussa. Singlelohkaisu See that girl ilmestyy kuitenkin jo 19.12. Ihan sama, mitä sieltä tulee, suursuosikki on aina suursuosikki ja keulamies John Power yksi pop-jumalistani. Britpop never dies - olen innoissani. 

Cast 2011

Cast 1996

Päivän poiminta: Koria Kitten Riot @ Kokomo

Kotimaisen Koria Kitten Riotin The Lows and The Highs* -albumi on varmastikin yksi tämän syksyn mukavimmista uusista tuttavuuksista. Levy on niin lempeän, hyväntahtoisen ja helposti lähestyttävän kuuloinen, että siitä on kutakuinkin mahdotonta keksiä mitään pahaa sanottavaa.

Lempeä ja helposti lähestyttävä ei kuitenkaan tarkoita tylsää ja valjua. Moneen taipuva biisilista sekä eri instrumenttien ja niiden käsittelyn taitavien runsaanlainen hyödyntäminen tekevät levystä ihanan musikaalisen kokonaisuuden. Harkitun ja viimeistellyn jälkimaun jättävän albumin kruunaa americanan lomasta pilkottavat Ed Harcourt -mielleyhtymät, jotka saavat tällaisen anglofilismiin taipuvaisen  innostumaan entistä enemmän.

Levyllä on useampi vaikutuksen tekevä kappale, esimerkiksi juuri harcourtmainen Don't Know If I Can Go Back Home, ihanan rytmikäs Playing Truant ja kivasti koliseva Your Final Warning. Popparin korvaan levyn helmeltä kuulostaa kuitenkin videokappale An Anthem From The 80s, josta itsestäkin löytyy melodiaa ja nostatusta vaikka aina yltäkylläisyydessä huonosti voivan sukupolven anthemiksi asti.

The Lows and The Highs on ilmestynyt jo lokakuun puolella, mutta nimen takana vaikuttava Atti Reikko on mahdollista nähdä - yhtyeellä vahvistettuna - levynjulkaisukeikallaan juuri tänään! Artisti itse varoittaa, että livekeikkojen meno voi olla levysovituksista poikkeavaa: "Levyä voi kuunnella kotona, mutta keikat ovat parhaimmillaan ihan oma juttunsa." Jännää! Minut löytää siis illalla täältä:

Koria Kitten Riot @ Kokomo

3.11.2011

Liput 6e

*Levy saatu blogin kautta.

Kaiser Chiefs: Kind Girl You Are

Kaiser Chiefsin muutaman viikon takaisesta keikasta - niin kuin sadasta muustakin keikasta - kirjoittaminen on vähän jäänyt. Jotenkin koen keikkatunnelmien purkamisen ja sanaistamisen hankalaksi, mistä syystä päädyn luonnostelemaan keikkaraportteja niin pikäksi aikaa, että lopulta niiden valmiiksi saattaminen ja julkaiseminen tuntuu jo jotenkin liian myöhäiseltä.

No, ytimekkäästi jotain leedsiläisten Helsingin vierailusta yhtyeen uusimman singlen ja siitä tehdyn videon seuraksi: keikka oli lähellä huikeaa, tykkäsin hirmuisesti! Yhtye lunasti On se sairaan kova livenä kyllä -lupaukset ja yleisö lähti upeasti menoon mukaan. Oma keikkatunnelmani rakentui pitkälti vanhojen hittibiisisuosikkien intoilusta tai tuon intoilun odottamisesta, mutta oli kiva huomata, etteivät ne itselleni merkityksettömät uudet kappaleetkaan ihan nollaan onnistuneet tunnelmaa laskemaan. Kiva keikkafiilistely löytyy Laurin blogista. Allekirjoitan, vaikka itse ongelmayleisöltä vältyinkin. 

Niin kovasti kuin uudesta Kaiser Chiefstistä haluaisinkin tykätä, ei yhtye oikein tunnu antavan siihen mahdollisuutta. Uusin levy kuulostaa kivan keikkakokemuksen jälkeen jopa entistä valjummalta eikä tämä viimeisin singlekään tunnu tuovan hommaan mitään ryhtiä. Vaisu ku mikä.