20.2.2012

Rock Royalties

No voihan huikeus! Vaikka en pukeutumiseeni mitään suurempia kikkailuja kaipaakaan, niin huh, nämä. Nämä!


Insipraation näihin Clarksin kaunottariin on löytynyt 60-luvun brittirockin kuninkaallisista ja ne on valmistettu samasta materiaalista kuin the Royal Guardsin uniformut.

Hmmm. Käyttöäkin näille olisi jo: maaliskuinen Korjaamo. Töppösten ja ikkunalaudalle aseteltujen Pete Doherty -lippujen yhteisvaikutuksesta kun mieleen piirtyvät nämä kuninkaalliset uniformuissaan.


19.2.2012

Viikon loppukevennys: Guilty pleasure

Paljastus pimeältä puolelta: vanha kunnon Sugababes ja Overload. Huikea.


Tai no, onkohan tämä nyt edes niin kovin guilty? Brittipoppa, ystävät, brittipoppia.

Pettymysten viikonloppu

Olin näin lähellä otsikoida merkinnän "Unohtuneet levysuosikit: The Electric Soft Parade - No Need to Be Downhearted", kunnes viime klikkauksilla myönsin itselleni, että eihän brightonilaisveljesten kolmoslevy mikään susosikki ole - ainoastaan unohtunut. Ja syystä.

Viikonlopun teemana on ollut yrittää tykätä niistä levyhyllyn levyistä, joista niin kovasti haluaisi tykätä, mutta jotka kuulostavat pettymyksiltä. ESP:n tekeleen lisäksi olen kurtistanut kulmia muunmuassa Maximo Parkin Our Earthly Pleasures -albumille, Travisin Ode to J. Smith -alisuoritukselle  sekä Graham Coxonin The Golden D:lle - en vaan tajuu. Ai ai, oman suosikin epäsuosikkius on raskasta kuuneltavaa.

The Electric Soft Paraden vuoden 2007 albumi on varmasti yksi suurimmista musiikillisista pettymyksistä ikinä. Nuorukaisten vuoden 2002 debyytti, ja jossain määrin kakkosalbumi The American Adventurekin lupailivat yhtyeen tulevasta tuotannosta uljasta. Mutta mitä vielä. 2007 ilmestyy No Need to Be Downhearted, joka on niin huono että unohtuu. Harmi, että levylle on eksynyt yksi hyvä kappale, Misunderstanding. Arvoisessaan seurassa tästä olisi voinut tulla ikimuistettava.


Mitäs muita alisuoriutumisia tai muuten yli ymmärryksen meneviä levyjä on?

10.2.2012

Perjantai-biisi: Beetlebum

Tämän perjantain tunnarilla haluan juhlistaa Blurin Blur-albumin vuosipäivää. Brittipopsuuruuden viides albumi, tuo brittipopkliseistä irti pyristelevä sekasotku (ja tällä tarkoitan vain hyvää) täyttää nimittäin juuri tänään 15 vuotta. 

Yhtyeen Facebook-profiilissa sai äänestää levyn suosikkiraitaa, äänestystulos näyttää tältä:
 
12. Theme From Retro 0.5%
11. Chinese Bombs ja Movin' On 0.7%
10. I'm Just A Killer For Your Love 2% 
9. M.O.R. 2.5%
8. Essex Dogs 3.1%
7. Country Sad Ballad Man ja Look Inside America 5%
6. On Your Own 6.6%
5. Strange News From Another Star 6.7%
4. Song 2 10%
3. Your'e So Great 12.4%
2. Death Of A Party 12.8% 
1. Beetlebum 32%


Beetlebumin selvä ykköspaikka ei tietystikään yllätä, onhan kappale ainakin yhtyeen fanien keskuudessa yksi pidetyimmistä. Ja juu, myös täällä faniluolassa allekirjoitetaan lista tuolta osin: huikea kappale, jonka erinomaisuus tuntuu suorastaan uskomattomalta. Ajaa ihan jokaisella soittokerralla onnenitkunpartaalle. 

Omat suosikkini Beetlebumin jälkeen taitavat olla On Your Own, Song 2, M.O.R, bowiemainen Strange News From Nother Star ja Looking Inside America. Parista erityisen merkityksellisestä kappaleesta huolimatta levy on minun maailmassani se heikoin Blur-lenkki. 

Ja hei siellä, saa listailla!

9.2.2012

Tulossa: Pete Doherty @ Korjaamo

Oh, pusu!

The Libertinesin ja Babyshamblesin nokkamiehenä tunnetuksi tullut, sittemmin myös soolourallaan ansioitunut brittiläisrokkari Peter Doherty saapuu Suomeen maaliskuussa. Doherty esiintyy soolona Korjaamolla, Helsingissä torstaina 29. maaliskuuta. Tiketti.fi


Vaikka Dohertyn musiikillinen ura onkin minulle melko lailla yhtä kuin The Libertines ja Babyshambles, on rokkarin soolovierailussakin vahva idolitapaamisen tuntu. Itselleni merkittävimpiä 2000-luvun hahmoja, rrrakastan. Jee ja vau!

7.2.2012

Maggie

Kalenterista löytyy merkintä "Rautarouva Tennarissa klo 18", ja soittimesta Hefner. Tietysti.

Hefner - The Day That Thatcher Dies

"Yhteiskuntaa ei ole olemassa. On vain yksittäisiä miehiä ja naisia, ja sitten on perheitä." Vai miten se nyt menikään... Joka tapuksessa, Margaret Thatcher kiinnostaa, onhan Rautarouva kera politiikkansa ollut luomassa materiaalia myös popmusiikilla kyseenalaistettavaksi.

3.2.2012

Feel to follow

Oi oi, tämä on ihana! Vaikka kuulostaakin vähän kesäbiisiltä. (Jep, hyi kesä.)


Mutta mutta, onko joku ehtinyt ottaa kokonaisuudessaan haltuun The Maccabeesin kuukauden ikäisen uutukaislevyn? Mulla on tämä yksi vuoden tapauksista vielä kokematta, hups. No, onko se misthään kotosin?