T-paidasta asiaa: Fred Perry Re-issues

Se, jonka mielestä täällä taas väännetään tikusta asiaa, saapi olla tajuamatta. Niin se vain näköjään menee, että alakulttuurinörtti se jaksaa innostua ihan vain t-paidoistakin. Siispä:

Brittiläinen Fred Perry iloitsee kulttuurimme monimuotoisuudesta ottamalla uudelleen tuotantoon muutaman paitamallin arkistojensa kätköistä. Tempauksellaan merkki haluaa osoittaa kunnioitusta muutamille alakulttuureille, jotka 50 - 70 -luvuilla omaksuivat merkin pikeen käyttöönsä. Oman paitansa ovat saaneet muun muassa Northern Soul -liike ja punk. Paidat on pyritty valmistamaan materiaalivalintoja, värejä ja muita originaaleja yksityiskohtia kunnioittaen.

"The Re-issue shirts celebrate the stories behind four of our most influental subcultures, paying homage to these tribes with archive details and new interpretations of their legacy." fredperry.com

1957 Fred Perry Shirt. West Ham -kannattajien ja paitaa myyvän Lontoon Lilywhites-urheiluliikkeen vaatimuksesta Fred Perry alkoi valmistaa pikeetä 50-luvun lopussa myös joukkueen tunnusvärissä:

1963 Northern Soul -paita fiilistelee tietysti Northern Soulin ja Fred Perryn lämpimiä välejä:

 

1976 Punk Shirt. Punkin syntyä ja Lontoon 100 Clubia juhlistava paita comes with an original bleach splash effect. Jaahas. Just.

1979 Perry Boy Shirt juhlistaa Manchesterin ja Salfordin alueen 1970-luvun nuoria kapinallisia, The Perry Boy -casualisteja.

Kuvat: Fred Perry via modculture.com

Tyttörakkautta

Noniin, nyt se on vihdoin todistettu: osaan rakastua muihinkin kuin syötävän suloisiin indiepoikiin tai brittipoppia puhuviin pojankloppeihin. Sarah Cracknell, olet silkkaa rakkautta.

Kävikö joku muu eilen Korjaamolla rakastamassa Saint Etiennea?

Wallabee for wannabe

Kevät toi, kevät toi kevätkengät. Kun en kerta voi saada Richard Ashcroftin poskipäitä, on minulla oltava oikeus edes samanlaisiin kenkiin. Wallabee for wannabe.

As he faced the sun he cast no shadow. Riku <3 Wallabee.

Helsingistä on ihan yhtäkkiä tullut kovasti pop-ystävällinen kaupunki: kauluspaidat saa nyt ihanasti Kluuvin kauppakeskuksesta ja Clarksin töppöset osoitteesta Kaivokatu 8. Eivätköhän ne sieltä löydy, näteistä riveistään niin Desert bootsit kuin Wallabeetkin. 

Perjantai-biisi: (And please) stay young

Lauluilla, jotka kehottavat pysymään nuorena, on selvästikin voimaa saada tällaisen toimistotyöläisen pää perjantai-iltapäivän vapauden tunteesta sekaisin. Ihana biisi, ihana perjantai.

Tämän perjantain tunnarina soi siis mini-Mandoje herttainen debyyttisingle vuodelta 2004. Itse asiassa ruotsalaisen Sugarplum Fairyn albumi Young & Armed on kokonaisuudessaan mitä miellyttävin perjantai-levy. Ja nuoruus-. Ylipäänsä äärimmäisen onnistunut taidonnäyte ruotsalaisesta brittirockista. 

Minulle levy herättää nuoruushaaveiden lisäksi myös nuoruusmuistoja. Levyn kansilehtisistä löytyy nimittäin juuri teini-iän ohittaneen Miian silloiselta rakkausbändiltä kalastamat nimmarit. Ne nolot fanikuvat on luonnollisesti säilötty muistojen laatikkoon. Ihania aikoja, onneksi mikään ei ole seitsemässä vuodessa muuttunut. And Ellie Miia, please stay young.

Ja jatkoille mennään tietystikin tänne. Pysykääpäs tekin nuorina.

Tänään aion rakastaa Glasvegasia

Tottahan se on, että vaikka en koskaan saisikaan mahdollisuutta rakastaa sitä jotain ihanaa poikaa, ei rakastaminen silti ole turhaa ja elämän rakkaudetonta. Siispä aion tänäänkin rakastaa - ja paljon. Tietystikin ainakin tätä:

 

Ja sitä, että saan rakastaa tätä maailman ihastuttavimman pikkuveljen (toisen niistä) ja hyvän ystävän seurassa.

Ja sitä, että minusta ei tulekaan kuun lopussa koditonta. Ja sitä, että sijoitin viikonloppuna viimeiset rahani nimenomaan uuteen pikeepaitaan enkä mihinkään vähemmän tarpeelliseen, kuten vaikka ruokaan. Ja sitä, että eilen - kiitos perjantain vieraiden jälkeen jättämien tyhjien pullojen - kuitenkin sain syödäkseni. Ja sitä hammaslääkäriä, joka tänään parantaa tämän hammassäryn. Ja Miles Kanea, päälle päätyvää maailman täydellisintä parkaa, Adidaksen Samba-tennareita, uutta harjoittelupaikkaa, päiväkahvia Töölöntorilla ja oluthuone Kaislan vehnäolutviikkoja. Ja kaikkea muuta rakastettavaa, mitä tänään vastaan tulee.

Glasvegas
Ti 17.5.2011 Helsinki, The Circus
Ovet klo 20, ikäraja K-18
Liput Lippupalvelusta 35 euroa + mahd. toimituskulut

Uuh uuh darling, who needs love?

Not I.

Tänään on taas ollut sellainen päivä, että suurin piirtein jokaisen vastaan tulevan pariskunnan näkeminen on johtanut nyyhkyttelyyn.

Mutta koska itsesäälissä, masentelussa ja  miksi-kysymyksissä kieriskely tuntuu olevan näin keväällä so last winter, otan minäkin käyttööni toisenlaiset strategiat. Kun toiset aloittavat kevätsoitimiaan, aloitan minä kevätsoitteluni: rypistelen irti popmusiikin romantisoimasta rakkauskäsityksestäni ja alan luukuttaa kappaleita, joiden avulla pystyn uskottelemaan itselleni, että minähän en onnellisuuteen mitään rakkautta tarvi. 

Joka kerta kun lähden mukaan rakkauden suuruudella huokailuun, tulen samalla kääntäneeksi selkäni omalle rakkaudettomalle elämälleni. Ja se jos mikä tuntuu kurjalta. Kuka muu tätä rakkausvajeista elämäraukkaa pitäisi arvokkaana jos ei sen eläjä itse? Kai tässä nyt on jälleen kerran aloitettava yhden naisen kampanjointi rakkauden yliarvostusta vastaan. Kyllähän minä kuitenkin haluan, että elämälläni on tarkoitus, vaikkei siinä rakkautta olisikaan. 

Otsikko: Razorlight - Who Needs Love? (Razorlight 2006)

Viikon kohokohta

Tyhjensin eilen säästöpossun ja kuljin pyhiinvaeltajan elkein Helsingin uuteen Fred Perry -liikkeeseen. Viikon kohokohdaksi kaavaillusta tapahtumasta tulikin varsin onnistunut visiitti: pienen juoksuttamisen jälkeen ihana myyjäpoika löysi kuin löysikin tälle wannabelle polo shirtin juuri niillä oikean värisillä somisteilla. "Turhamaista", tuumaa joku, "aatteen nainen", sanon minä. Muun elämän levitessä käsiin, tuo turvaa tieto siitä, että ainakin kaulukset ovat kohdillaan. Nih.

<3 Graham Coxon <3

Blurin Chemical World -kappaleessa on toki kohdillaan muukin kuin kaulukset. Huh sentään, onko kappale tosiaan ollut aina näin törkeän hyvä, vai onko pyhiinvaeltaja joutunut pop-jumalansa rintapieltä koristavan laurel-logon sokaisemaksi?

Eiku kyllä tämä on ihan aidosti yksi Blur-suosikkini.