The View ja uusi How Long -single

Vau, skotlantilainen The View julkaisee heinäkuussa neljännen levynsä! Ensimmäinen singlejulkaisu tältä indiesöpöläisten Cheeky For A Reason -nimeä kantavalta albumilta on How Long, jossa ainakin minusta on ainesta kesän tunnariksi.

Mikään jännittävä seikkailu kyseinen kappale ei ole, vaan ihan vain sellainen tiukasti indiemitoissa pysyvä, tasaisen varmasti ja tutustikin eteenpäin kulkeva rykäisy. Mutta yhtyeelle ominaisesti kiva sellainen. Mitä tuumaavat lukijat? Ainakin yhtyeen edellistä Bread and Circuses -albumia on ihasteltu blogissa yhteistuumin.

Kuvia, kuvia, lisää kuvia!: Saturday's Kids

En koe tarpeelliseksi hankkia itselleni jokaista mielenkiintoista vastaan tulevaa kirjaa, mutta Darren Russellin vastikään ilmestynyt Saturdays's Kids -valokuvakirja vaikuttaa juuri sellaiselta, joka olisi mukava omistaa. Kirja kun kertoo Russellin räpsimin aikalaiskuvin sen, mistä 70 - 80-luvun vaihteen mod revivalista oli kyse. Tyyliä, asennetta ja nuoruuden viattomuutta lupaillaan ainakin. Koska rakastan inspiroivia kuvia, uskallan veikata, että kirjaa kyllä tulisi ihailtua hintansa edestä.

Ja nyt on tietenkin pakko kuulla tämä:

Tulossa: Volter - No Return

Kiinnostukseni tamperelaista Volteria kohtaan heräsi ennen kuin ehdin kuulla yhtäkään yhtyeen kappaletta. Toisin sanoen heti, kun olin nähnyt yhtyeen toisen osapuolen omasanaisen näkemyksen yhtyeen tekemisistä:

Omista mieltymyksistäni ja historiastani johtuen brittivaikutteita musiikissamme on äärimmäisen paljon, erityisesti The Bees, The Coral, The Zutons, Last Shadow Puppets ja muut Miles Kanen tekemiset, puhumattakaan kaikki ne hienot 60-luvun brittibändit. Kaikki toivottavasti kuuluvat jollain tavalla lauluissamme. 

Itselleni ilmeisesti jo vuosia kasassa ollut Volter on aivan uusi nimi. Toisaalta, ihmekös tuo, sillä yhtye on vasta julkaisemassa debyyttikokopitkäänsä. Elokuun 22. päivä ilmestyvän No Return -albumin ensimmäinen single on tämä Ghost Town. 

Vaikka tanssilavatunnelmasta muistutteleva rautalankakitara aluksi pikkuisen hämmentääkin, huomaan silti nopeasti tykkääväni kappaleesta, kuuluhan sen ytimessä taidokkaasti toteutettu, kauniin haikea nostalgia. Lisäksi kappaleen melodia on kiva ja mieleenpainuva. Musiikkihistorian erilaisten perinteiden kuuluminen ei tee kappaleesta lainkaan tylsää, vaan nimenomaan kiinnostavan, jännittävän ja jopa ajankohtaisen. Onhan pop- ja rock-klassikoita arvostava musiikin tekeminen ollut taas kovastikin esillä viime aikoina.

Koska selvästikin tykkään Volterin omaperäiseltä kuulostavasta jutusta sekä ajatuksesta musiikkinsa takana, en voi olla innostumatta yhtyeen tekemisistä. Kun tiedän, että yhtyeellä on jo jonkin verran kokemusta ja tekemisistään silmissäni oikeanlainen visio, uskallan toivoa levystä vähintäänkin kiinnostavaa. 

(Tyyli)-idoleita: Liam Fray

Juu, kyllä, kaikki tyyli-ihastukseni ovat poikia - ja artisteja. The Courteeners -nokkamies Liam Fray pitänee yhdessä etunimikaimansa kanssa hallussaan tietokoneeni kuvahakukuninkuutta. Mies on niin komea, että heikottaa ja niin tyylikäs, että oma tyttöys pistää harmittamaan. Siellä se tyylikkyys majailee, Manchesterissa. Ja hiuksissa.

Kuva

Perjantai-biisi: James - Sit Down

Jos minun nyt nopeasti pitäisi antaa jokin elämänohje, olisi se varmastikin "Kuuntele Jamesia". Ja hei, tee se jo tänään, nyt just! Tästä yhtyeen lippulaivakappaleesta ja Rough Trade -klassikosta on hyvä aloittaa.

Ja hei, I'mhappytobeheretonight löytyy nyt myös Facebookista. Lupaan tiuhaan vaihtuvia kansikuvia. Paras tyyppi, joka tykkää!

Kyllä popparikin saa laulaa autoista!

Ei ole lontoolainen The Bluetones turhaan yksi suosikkiyhtyeistäni, osaahan se tehdä niinkin epähehkeästä asiasta kuin autosta näinkin hehkeän kappaleen. Vaviskaa räppärit ja muut bling bling -hirmut! Jos minulla joskus on unelmieni Vespa, laulan sille tätä.

Kappale löytyy vuonna 2000 ilmestyneeltä Science and Nature -albumilta, joka on järjestyksessään yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Kyseessä on todella viehättävä pop-levy, jonka ihastuttavat kappaleet yhdistettynä Mark Morrisin menneisyyttä huokuvaan lauluääneen ja todella rytmikkääseen soitantaan tekevät takuuvarmasti vaikutuksen popjanoiseen kuuntelijaan.

Jotain uutta: Janice Graham Band

Olen jo kertaalleen nostanut manchesteriläisen Janice Graham Bandin esiin yhtenä mielenkiintoisimpana uutena yhtyeenä. Mutta koska yhtye ei vieläkään ole julkaissut debyyttiään, luokittelen sen toistamiseen "Jotain uutta" -otsikon alle sopivaksi. Kimmoke tähän tekstiin syntyi tästä YouTubessa pyörineiden pätkien rinnalle vihdoin ilmestyneestä kokopitkästä videoisesta. 

Tavallaan JGB on aika jännittävä yhtye. Tällaista musiikkia kun ei monikaan uusi yhtye lähde tekemään. Funk-indie-ska-mitälie, eikä The Specials -vaikutteita ole peitelty, korkeintaan pikkuisen modernisoitu.  Jännittävyyttä lisää myös se, että yhtyeen jäsenet ovat vielä totaalisen junioreita.

Aimmin blogin kommenteissa on epäilty yhtyeen kykyä olla uskottava. Niin, en itsekään oikein osaa vielä päättää, tykkäänkö vai enkö. Rakastunut en edelleenkään ole, vaikkakin kiinnostunut kuulemaan, mitä tästä tulee.

Nouseeko lukijoilta peukkuja?