Viikonlopun ohjelmastani tuli aika yksipuolinen heti sen jälkeen, kun avasin Richey Edwardsin jäljillä -kirjan. Valitettavasti kirja oli loppujen lopuksi yhtä hoikkanen kuin päähenkilönsäkin ja viimeinen sivu tuli vastaan jo lauantai-iltana. Sunnuntaina oli siis pakko kertailla. Niin ja kuunnella Holy Bible -albumia taas vähän eri valossa. En vain halunnut päästää irti Richey Edwardsin haamusta nyt, kun siihen vihdoin olin kosketuksen saanut.
Olen ollut aina vähän enemmän sellaisen pop-henkisen, kauluspaidat ja reisitaskuhousut löytäneen Manic Street Preachersin ystävä eikä aikalaismuistojakaan Richeyn aikaisesta Manicsistä juurikaan ole. Minulle miehestä muodostunut kuva on siis pitkälti kontekstista irrallaan syntynyt: erilaisten tulkintojen, myyttien ja jopa perättömien puheiden perusteella rakentunut. Jotenkin en ole aiemmin heittäytynyt täysin sieluin Edwardsin persoonan, kohtalon tai edes lyriikoiden vietäväksi. Vaikka suuri Manics-fani olenkin.
Rob Jovanovicin kasaama tarina pitää suurilta osin yllä sitä myyttisyyttä ja traagisuutta, mikä tähän Manics-hahmoon on vuosia liitetty. Kirjoittaja nostaa jatkuvasti Edwardsin elämän, persoonan ja ajatusmaailman muiden dramaattisten taiteilijakohtaloiden rinnalle. Toisinaan hän kuitenkin selvästi pyrkii pitämään jalat maassa riisumalla salaperäisyyttä päähenkilön ympäriltä.
Jovanovic kokoaa materiaalia Edwardsin ympärille hyödyntäen tästä aiemmin sanottua ja kirjoitettua: tarinansa kehittyy pitkälti eri lähteistä poimittujen sitaattien ja artikkelien ympärille, joita hän itse tulkitsee ja spekuloi. Teos sisältääkin paljon metatekstiä teoksen syntymisestä. Näkökulmia tähän rockmyytiksi muodostuneeseen ihmiskohtaloon Jovanovic hakee Edwardsin lapsuudesta, suosikkikirjailijoiden, runoilijoiden ja muusikoiden tuotannosta ja kyllä, katoamis- ja itsemurhatilastoista ja niihin liittyvistä tarinoista.
Rob Jovanovics: Richey Edwardsin jäljillä (suom. K. Männistö) Like Kustannus Oy 2011
Rob Jovanovicin kasaama tarina pitää suurilta osin yllä sitä myyttisyyttä ja traagisuutta, mikä tähän Manics-hahmoon on vuosia liitetty. Kirjoittaja nostaa jatkuvasti Edwardsin elämän, persoonan ja ajatusmaailman muiden dramaattisten taiteilijakohtaloiden rinnalle. Toisinaan hän kuitenkin selvästi pyrkii pitämään jalat maassa riisumalla salaperäisyyttä päähenkilön ympäriltä.
Jovanovic kokoaa materiaalia Edwardsin ympärille hyödyntäen tästä aiemmin sanottua ja kirjoitettua: tarinansa kehittyy pitkälti eri lähteistä poimittujen sitaattien ja artikkelien ympärille, joita hän itse tulkitsee ja spekuloi. Teos sisältääkin paljon metatekstiä teoksen syntymisestä. Näkökulmia tähän rockmyytiksi muodostuneeseen ihmiskohtaloon Jovanovic hakee Edwardsin lapsuudesta, suosikkikirjailijoiden, runoilijoiden ja muusikoiden tuotannosta ja kyllä, katoamis- ja itsemurhatilastoista ja niihin liittyvistä tarinoista.
En tiedä, millaisia ajatuksia kirja muissa lukijoissa on herättänyt. Esimerkiksi Richey Edwardsin aikalaisissa, joille aihe on varmasti läheisempi kuin minulle. Minut teos piti tiukasti otteessaan, vaikka tekstissä runsaasti esiintyvä asioiden toisto ja tiettyjen seikkojen alleviivaus välillä kalskahtikin korvaan ja sai tekstin vaikuttamaan viimeistelemättömältä. Toki vielä tämänkin lukukokemuksen jälkeen Edwards-kuvani mukailee pitkälti toisten tulkintoja ja muiden tekemiä valintoja sen suhteen, mikä miehestä on olennaista tietää. Joka tapauksessa, minun mielissäni Richey on tällä hetkellä elävämpänä kuin koskaan.
Mutta siis, onko joku muu jo ehtinyt lukea kirjan?
Rob Jovanovics: Richey Edwardsin jäljillä (suom. K. Männistö) Like Kustannus Oy 2011
Alkukielinen teos A Version of Reason - In Search of Richey Edwards osui silmiin Akateemisessa viime keväänä, ja pakkohan se oli ostaa. Tarkistin juuri tilastoistani, että sain luettua kirjan loppuun sunnuntaina 4.4.2010 klo 22.56, eli lähes minuutilleen vuosi ennen kuin julkaisit tämän jutun!
VastaaPoistaOlihan se mielenkiintoista luettavaa ja antoi paljon uutta tietoa, vaikka olinkin seurannut tapausta kohtalaisen tiiviisti. Jokin siinä kirjoittajan otteessa vähän häiritsi - en enää tarkalleen muista mikä, mutta muistelen ihmetelleeni jotain hänen johtopäätöksiään ja selityksiään. No, turhaa napista tässä vaiheessa, kun en pysty antamaan konkreettisia esimerkkejä. Joka tapauksessa lukukokemus oli antoisa, ja vaikka järki sanoo muuta, salaa toivon Richeyn edelleen elävän jossain.
Mä oon himoinnut tota kirjaa nyt jo aika pitkään, mutten oo vielä saanut aikaseksi lukea. Seuraavana se on kyllä listalla :) Vielä pitää vaan saada aikaseksi hankkia kirja..
VastaaPoistaPekka, hauska sattuma :D Minustakin lukukokemus oli antosia, mutta yhdyn tuohon ärsytykseen. Itsekään en osaa tarkemmin eritellä, mikä tekstissä ärsytti. Ehkä se, että kirjoittajan ääni kuului koko ajan ja välillä tuntui, että ne lehtijutut ja sitaatit, joiden kautta kirjoittaja tarinaa kokosi, oli jotenkin irrallisia ja heikoin perustein valittuja. Ja kirjoittajan niiden perusteella tehdyt johtopäätökset vähän turhan hätäisiä. Mutta kyllä kirja sai minut liikuttumaan ja menettämään yöunet, kun Richeyn kohtaloa mietin :)
VastaaPoistabubble: Suosittelen kyllä! Sen verran kiehtova aihe, että kirja imaisi heti mukaansa ja sekoitti hetkeksi pään.