Jos on niinkin epäcoolin musiikin kuin ysäribrittipopin vannoutunut kuluttaja, voi varautua siihen, että kirpparit ja lähetystorit ovat pullollaan hyviä löytöjä. Päivällä suoritetulta, Hakaniemen Fidaan suunnatulta tutkimusmatkalta mukaan tarttui Space Monkeysin levy The Daddy of Them All. Yhdellä eurolla.
Niin. Mikä ihmeen Space Monkeys, kyselin minäkin vielä hetki sitten. Nyt tiedän, että yhtye on Manchesteristä, julkaisi 1990-luvun lopulla yhden levyn (melkein kaksi) ja että their musical style was often compared to baggy and acid house music, some would even call their music post-Madchester. (Wikipedia)
Miten sitten osasin tarttua varsinaiseksi helmeksi osoittautuneeseen levyyn? No, yhtyeen nimi, albumin nimi, levyn kansi ja kannessa esiintyvän yhtyeen habitus kauluspaitoineen ja tuulitakkeineen - kaikki tuo tuntui jotenkin NIIN kovasti manchesteriltä. Tutulta. Oikeanlaiselta. Vielä kun takakannesta löytyi merkinnät 1997 ja Factory Records, tiesin, että käsissä voi olla uusi just minun juttu. Ja kyllä vain, levy on ihana sekoitus madchesteriä ja 90-luvun brittipoppia.
Mahtavaa löytää jotain uutta ja ihanaa maailmasta, jota ei enää ole. Miten olen onnistunut ohittamaan tämän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti