26.4.2012

Ich liebe Kölle. Und Manic Street Preachers.

Viikonloppuna tapahtunutta: rakastuin Kölniin. Neljän päivän miniloman seurauksena elämän prioriteetit menivät uusiksi, ja pikeekassasta tuli Köln-kassa. Ykköstavoitteena keräillä kirstuun kolikoita vähän pidemmän oleilun verran.

Niin se vain on, että Saksassa on ihmisen hyvä olla, ja niin, erityisesti Kölnissä. Ehrenstrassen kaupat ja veikeät putiikit, Aachenerstrassen ja Brüsseler Platzin kahvilat ja ravintolat, kölsch, parin euron cappuccino, notkuvat pulla- ja leipätiskit... Kun pakettiin lisätään vielä Fred Perryn ja Ben Shermanin liikkeet ja juuri oikealla tunnelmalla leikittelevä baari, löytyykin kaupungista kaikkea, mitä toivoa saattaa.  

Viikonlopun Köln-hurmoksen kruunasi kaupungissa samaan aikaan vieraillut Manic Street Preachersin International Treasure -kiertue. National Treasure -singlekokoelmaa juhlistava keikka oli jälleen onnistunut muistutus siitä, että popmusiikki jos mikä voi tehdä ihmisen onnelliseksi. Greatest hits -hengessä toteutettu keikka oli tietysti alusta loppuun yhtä juhlaa, jonka henkilökohtaisiksi hurmoshetkiksi muodostuivat Love Sweet Exile ja edellisen kokoelmalevyn tiimoilta ilmestynyt There By The Grace Of God. Suosikkikappaleita, joiden kuulemista en osannut odottaa. 

Kymmenisen vuotta sitten - Forever Delayed -kokoelman ilmestymisen aikoihin - Englannissa viettämäni au pair -vuoden lisäksi There By The Grace Of God -kappaleeseen liittyy nyt siis myös uusi erityinen muisto: ikionnellinen viikonloppu Kölnissä.


2 kommenttia:

  1. Oon huomannu saman jutun Saksasta. Siellä on hyvä olla. Tosin kokemukseni rajoittuvat vasta Berliiniin (2x) ja Frankfurtiin (2x), mutta näistä on hyvä aloittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö! Itse olen käynyt useamman kerran Berliinissä ja Münchenissä, tämä Köln oli siis minullekin ensimmäinen sellainen tutun Saksan ulkopuolelle suuntautunut matkakokemus. Ja ah, olipas se vain kiva paikka. Paljon Berliinin hyviä puolia kompaktimmassa paketissa. Suosittelen!

      Ystävä kehui myös Dresdeniä, kuulemma passeli kaupunki aamupalasteluun, kahvisteluun, persoonallisiin ostoksiin, vintagekaupusteluun... Ja mainostipa hän pienen pientä elokuvateatteria, jonka baarista sai karata leffaan oluiden kera! Vau!

      Poista