Mitä Lily Allen edellä, sitä Miia perässä?

Olen lähipiirissäni tunnettu rakkaudestani pieniä kauniita asioita ja esineitä kohtaan. Niinpä olenkin jo pitkään halunnut näyttää Lily Allenilta hankkia itselleni pienen kauniin vaateparren saksalaisen suunnittelijan Markus Lupferin kokoelmista. Parisen viikkoa sitten saavutettu, varsin villiltä vaikuttava ikä tuntui sopivalta ajankohdalta pistää toive toteutukseen.

Lupferin vaatteiden, erityisesti kimalteilla varustettujen jumppereiden ja teksti-t-paitojen esteettisyys on sitä luokkaa, että tällainen herkkä, itseään etsivä popparityttö menee sekaisin. Ykköstoiveita, Lily Alleninkin päällä aikoinaan nähtyjä, köysikirjailtuja Love- ja Kiss-paitoja ei valikoimista enää saa, joten hätäpäissäni jouduin valitsemaan jonkun toisen.

Suurena tekstiesteetikkona voisin valehtelematta kelpuuttaa kaappiini lähes jokaisen miehen taideteoksista. Luonnollisestikin kovin paljon minua olisivat olleet Lost-teeppari,  Love hurts- tekstillä varustettu neule tai herkän runollinen, paljetein kirjailtu I put a spell on you -ihanuus. Ainoa selkeästi nou nou taitaa olla Sunday Best -pusakka, jonka viesti vain ei mene läpi tällaiselle sunnuntaivihaajalle.

Kuva Kuva 

Tulin kuitenkin päätyneeksi tuohon Wild-tekstiin. Paita on niin kaunis, että saa arvoistansa tilaisuutta odotellessa toimittaa sisustuselementin virkaa. Mutta ketäköhän oikein yritän tuolla tekstillä huijata? Ehkä tuo mustasta pitsistä paitaan näperrelty Wild on sopiva julistus tällaisen kovaa vauhtia keski-ikäistyvän vanhanpiian rinnuksilla kannettavaksi. Ja hei, 157 cm:n pituus ja paita vähän niin kuin sillä, sen lähemmäksi Lily Allenia, tuota tyttöidoleistani ihaninta, eivät minun rahkeeni taida riittää. Sallittaan minulle siis tämänluokan turhamaisuus.

 

 Että oikein Wild, just joo.