Brittiläisellä musiikkimedialla on lyömätön taito tehdä isoja asioita yhtyeistä, jotka ovat vasta juuri ja juuri olemassa. Slough'sta tuleva Brotherkaan ei ole ehtinyt tehdä vielä juuri muuta kuin julistautua itsevarmasti brittiläisen rockmusiikin tulevaisuudeksi: Oasiksen jättämän aukon ja Glastonburyn päälavan täyttäjäksi. Muun muassa NME:n lietsoman brittipop-revivalin (This, ladies and gentlemen (mainly gentlemen, to be honest), is The Rebirth Of Britrock: ’90s Vintage) keulakuvaksi yhtye ei kuitenkaan suostu: Britpopin sijaan nelikko genreyttääkin itsensä ironisesti Gritpopiksi: "That was a bit of a middle finger about us being lumped into all the Britpop bands." (NME 11 Dec 2010).
No, ihan sama, mitä yhtye itse julistaa ja mitä ei, minä ainakin olen lähtökohtaisesti kiinnostunut yhtyeestä, jonka yhteydessä nostetaan esiin 90-luvun brittipopvaikutteet, Met Bar, legendaarinen Blur-tuottaja Stephen Street ja Union Jackin kanssa poseeraaminen. Ja niin kauan, kuin biisi alkaa suoralla The Bluetones-imitaatiolla, olen varmasti kuulolla.
Darling Buds of May
Promokuvia, jotka heittävät vettä juuri siihen kiisteltyyn brittipop-myllyyn, kilpakumppanien kritisoimista, Gallagher-wannabeismin kieltämistä... Brother ei sinänsä ainakaan vielä tarjoile mitään ennen kuulumatonta. Näillä yhtye yrittää kuitenkin lyödä läpi. Onhan Darling Buds Of May toki jo demoversiona päässyt radiosoittoon asti, singlen ja sitä seuraavan kiertueen aika on helmikuussa. Ja se levy, no, se ilmestyy sitten syyskuussa!
Loppusyksyn jatkunut hypetys synnytti itselleni valtavat odotukset, jotka eivät ensimmäisillä kuunteluilla kyllä ihan täyttyneet. The Bluetones/joku muu brittipopbändi meet Hard-Fi -ensivaikutelma tuntui vaativan vähän totuuttelua. Useamman pyörittelykerran jälkeen täytyy kuitenkin sanoa, että tykkään jo kovasti ja jokaisella kuuntelukerralla vähän enemmän. Mutta. Vaikka omasta mielestäni Brother lyökin mennen tullen monet keskinkertaiset indieviritelmät, en kuitenkaan uskaltaisi vielä kahden kappaleen peruusteella lähteä mitään cool britannian uutta tulemista näiden ladien varaan laskemaan. Mutta mielenkiintoista nähdä, kestääkö humu sinne syyskuulle ja levyn julkaisuun asti. Toki toivon, että tästä jotain suurta kehkeytyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti