Minun taitaa olla parasta pitäytyä pois näiltä kulmilta muutama seuraava päivä. Tai siihen asti, että olen valmis vaihtamaan www.gradutakuu.fi-sivun johonkin muuhun aloitussivuun. Pelkään nimittäin todella, että alan kirjoitella tänne Pomodoro-tekniikasta ja muista jännittävistä nikseistä ja välineistä, joiden avulla olen saanut huijattua itseni mukaan gradunteon loppurutistukseen. Pakon, kiireen, paineen, viimetipan ja ennen kaikkea graduttoman elämän mukana tulevan onnen painaessa päälle sitä pystyy näköjään uppoutumaan lähes mihin tahansa. Vai kuinka jännältä teidän mielestänne oikeasti kuulostaa tutkimus "Dialogipartikkeli joojoo keskustelussa"?
No joo, ei tuo The Courteenersin sinänsä mainio biisi liity oikeastaan tähän tekstiin mitenkään. Se on siinä ihan vain naamioimassa tätä postausta edes jollain tasolla musiikilliseksi. Todellisuudessahan haluan tietystikin päästä mainostamaan juurikin sitä Pomodoro-tekniikkaa. Kyllä minulle nimittäin taivas aukesi, kun tajusin, että gradunteossahan on kyse loppujen lopuksi tomaateista. 25 minuuttia gradun parissa vastaa yhtä tomaattia. Ennemmän minuutteja tarkoittaa enemmän tomaatteja ja enemmän tomaatteja on aina jees. Tai ainakin tie maisteriksi. Niinpä nykyään sen sijaan, että työskentelisin gradun parissa tunnin tai pari, "teen muutaman tomaatin".
Tomaatit ja gradutakuu ovat nyt ajaneet minut siihen pisteeseen, että keikat ja keikka-arvostelut jäävät harmillisesti puolitiehen ja aamun ekat ja illan vikat biisit kuuntelematta, kun stereoissa pauhaa tutkimusaineiston keskustelunauhat. Radikaaleinta, mitä blogin puolelle näyttää irtoavan on muotoa tämä on hyvä biisi, koska kuulostaa hyvältä. Tai The Yhtyeennimi julkaisi juuri uuden singlen, joka on Levynnimi -levyn numeros singlelohkaisu. Tykkään niin etten kestä!
Minun tieni onneen on siis tällä hetkellä vahvasti tomaattien ja lähdeviitteiden viitoittama. Ja satunnaisen, tomaatinlaskua sopivasti rytmittävän musiikkikinkin, toki. Mutta lähinnä sellaisen, joka muistuttaa siitä, kuinka hyvät - graduttomat - ajat tuolla jossain minulle huutelevat. Suuresti odotettu on se päivä, kun gradu.doc ei enää näytä avautumisen merkkejä.
Minun tieni onneen on siis tällä hetkellä vahvasti tomaattien ja lähdeviitteiden viitoittama. Ja satunnaisen, tomaatinlaskua sopivasti rytmittävän musiikkikinkin, toki. Mutta lähinnä sellaisen, joka muistuttaa siitä, kuinka hyvät - graduttomat - ajat tuolla jossain minulle huutelevat. Suuresti odotettu on se päivä, kun gradu.doc ei enää näytä avautumisen merkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti