Olennainen osa aamurutiineja on aamun eka biisi yhdistettynä kaurapuuroon ja kupilliseen kahvia. Laiskimpina aamuina puuron valmistaa mikro ja biisivalinnasta vastaa nettiradiot: XFM tai NME. Mutta sitten on niitä aamuja, joiden haluaa olla erityisiä, juuri oikeanlaisia. Silloin puuro keitellään kattilassa - maitoon tietysti - ja päivän eka biisi valitaan ajatuksella. Tänään päivä alkoi juuri oikeanlaisesti juuri oikeanlaisella biisillä.
Brittiläinen The Moons ei varsinaisesti ihan uusi kokoonpano ole, debyyttilevy Life on Earth ilmestyi jo maaliskuussa. Itse olen tutustunut yhtyeeseen vasta ihan viime aikoina. Onneksi! Sen verran kovasti olen tykästynyt, että levy on pyörinyt viime päivät kuuntelussa tauotta. Suosikkikappale Chinese Whispers on jo saanut nimeään kantavan olotilankin. Tänään aamulla oli tällainen Chinese Whispers -olo.
Levy on kyllä ystävystymisen arvoinen. Paul Welleriä lainaten: "Great songs". Tarkemmin sanottuna kaksitoista käsittämättömän näppärää, hauskaa ja harmitonta popkappaletta, joista ainakin kolmen kohdalla äitini kysyisi Onko tämä Beatles? Ja äitini on sentään Rockradion sivistämää Beatlesukupolvea.
Koska olen tyttö, jonka elämässä perinteet saavat näkyä ja kuulua, olen tietysti rakastunut yhtyeen yhteydessä esiin nostettuhin The Who-, The Jam- ja Small Faces -vaikutteisiin. Ovatpa ainakin löytäneet asian yhtimen. Kyllä jotain vanhaa ja jotain lainattua saa aina olla.
The Moons pääsee 2010 avaruusseikkailullaan ehdottomasti niiden yhtyeiden joukkoon, jotka ovat tekemässä minun vuodestani musiikillista riemujuhlaa. En olisi ikinä uskonut, että maailmalla on tarjota vielä näin paljon juuri minulta kuulostavaa uutta musiikkia. Skeptikko on vaiennut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti